punainen auto

Matka Italiassa on nyt takana, ja olo on hiukan väsynyt. Kävelimme ja kuvasimme, kuvaamasta päästyämme. Askelia mukulakivikaduilla, kapeilla kujilla, Milanon aukioilla. Silmille niin paljon nähtävää, mielelle työstettävää. Ihania keskusteluja ystävän kanssa, hulluja nauruja ja muutama viisaampikin ajatus.

Loma tuntui pidemmältä kuin viideltä päivältä, niin paljon erilaisia paikkoja, erilaisia kulkuneuvoja kohdallemme sattui. Loma oli pidempi kuin olikaan, vaikkei pitkästyttävä. Ennätimme toki levätäkin, ja ihan vain istuskella ja olla.

Lomalle lähti kaksi enemmän tai vähemmän flunssaista naista, mutta onneksi niiden oireet jäivät kovin vähäisiksi. Itselleni matkamuiston antoivat italialaiset zanzarot .... mojovat paukamat käsiin, ihon rikki niin, ettei töihin ole asiaa muutamaan päivään. No, onneksi mukaviakin matkamuistoja tuli mukaan, ne 1185 kuvaa, se pakollinen merkkilaukku (ei kuitenkaan lähes jokaisen tyylikkään italialaisen naisen kyynärtaipeessa roikkuva Luis Vuitton, vaan edullisempi laukku 70% alennuksesta), ja jotain muuta. Ei kuitenkaan kenkiä, ja toivonkin ettei kukaan italiatar ole jaloistaan kokoa 42. Avojaloin joutuisi kulkemaan mukulakivisillä kaduilla.

Lomamme oli mukavia sattumuksia täynnä, kuten se että Milanossa törmäsimme Ferrareiden upeaan letkaan. Muutahan siitä autosta en ymmärrä, kuin että se on kohtalaisen arvokas ja että se on aivan oikean punainen. Tässä saattueessa Ferrareita oli varmaan lähemmäs sata - tosin saattoi siellä olla mukana muutama Lamborghini. Siis joo, minä pidän kauniista autoista... sain nyt ihailla ihan koko rahan edestä. Paljonkohan rahaa olikaan esillä aurinkoisena sunnuntaina Milanon kadulla - en uskalla edes arvailla.

muista sattumuksista
ja kylistä myöhemmin
kuvien kera lisää.