on niin paljon tehtävää

Lähtemiset on mukavia.
Tai nämä kiireet ennen matkoja, pienempiä tai suurempia.
Kaikki tekeminen ja tapahtuminen tuntuu sattuvan juuri ennen lähtöä, pitää hoitaa sitä ja tätä.

Kampaamoon kaunistautumaan,
ja pitäähän itselle jokin kaunistus ostaa, vaikka turkoosi huivi hulluinen helmineen.
No, miehellekin tietenkin paita ja rouvan pukuun sointuva kravatti.
Oma huivi hartioille hankittiin jo eilen (näin tuunattii ihan kelvot vaatteet juhlakuntoon),
miehen paitaostokset jäävät huomiseen.

On Veekun syntymäpäivät, poliisiautovolkkari odottaa vielä jossain kaupan hyllyllä.
Ne pienen ihanan miehen 3-vuotis juhlat juhlitaan lähtöä edellisenä iltana.

Autokin joutuu yllättäen ylimääräiseen huoltoon,
starttimoottorin vaihtoon.
On unohdettuja kirjoja kirjastossa,
ja onneksi muistettuja.

On työkokeilupäiviä ja iltoja,
on niiden kaikkien päivien arviointia.

Perjantaina onneksi pääsemme yhdessä pikku viikonloppulomaselle,
Jyväskylään ensin -sitten Nokialle häihin, sitten isommallePikkusiskolle kyläilemään.
Sehän on jo pikku matkanen. Paistaisipa aurinko.

haaveita ja toiveita

Pitäähän olla haaveita, pitäähän? Toisaalta jossain joku viisaampi on lausunut: varo mitä toivot, se voi toteutua.

Olen kyllä pilvilinnojen rakentaja, haaveilija ja unelmoija. Lapsena ja nuorena haaveilevat ajatukset ennen nukahtamista olivat korkealla. Vanhemmalla iällä nukahtamaan auttoi esimerkiksi unelmatalon sisustaminen mielessä ... koskaan sisustus ei ennättänyt tulla valmiiksi, uni vei voiton.

Minulle haaveet ja toiveet on erilaisia. Haaveilla voi mahdottomista, päiväunillansa. Kietoutua saavuttamattomien haaveiden lämpimään syleilyyn -elää hetki maailmassa, jota ei edes ole. Toiveet ovat hiukan enemmän järkiperäisiä, ehkä mahdollisia saavuttaa jos itse yrittää ja tuuli on myötäinen.

En tiedä, onko haave vai toive, joka heräsi tämän päivän lehden artikkelista. Hurtigruten laivareitti Norjan rannikolla. Toiveissa on ollut miehen kanssa autoreitti Norjan rannikolla, se olisi lyhyemmässä muodossa varmaan mahdollistakin. Pohjoinen Norja on tullut tutuksi muutamalla automatkalla, mutta pidempi eteläisempään Norjaan ulottuva reissu on mieheni ja minun suunnitelmissa -joskus. Mutta tämä laivareitti kuulostaa ja näyttää uskomattomalta, ei ehkä ihan 12 päiväisenä, viikon reissu voisi olla ihan riittävä.

Totesin tänään alkavani oikein ylipihiksi, ja säästäväni kaikki ylimääräiset rahat matkustaluun. Hymyillen tätä kirjoitan, kun tuota piheyttä ei minusta oikein tahdo löytyä :) Mutta ehkä se on toive, olla pihi. Tai ainakin pihimpi ja säästäväisempi. Voi toteutuakin, jos oikein haluaa. Mutta en minä ainakaan mersu-köyhäksi halua. *hymyilee*

Nämä lasipullot Posiolta, Pentikin museosta.

... kaikki tahtoo rakastaa

Kaikki tahtoo rakastaa

by Hector

On tämä talo täynnä ihmisiä.
On täällä mies, joka käyttää vain leninkejä,
Ja toinen mies, joka soittaa sen flyygeliä,
Ja sitten nainen ja lapsi ja halvaantunut,
Joka ei vuosiin oo postiansa aukaissut...
Kaunis rouva liimasi ikkunaan punaisen kuun.

On tämä talo täynnä ihmisiä.
On täällä pappi ja tyttö ja perverssejä,
Ja sotilas, joka seisoo vain ikkunassa.
Se näkee taivaalla pilviä punaisia,
Ja yläkerrassa mies lukee Waltaria.
Kaunis rouva tarjoilee vieraalle konjakkia.

Ja kaikki tahtoo rakastaa,
Kaikki tahtoo rakastaa.

On tämä talo täynnä ihmisiä.
Kun yksi nauraa, niin toisen on itkettävä.
Niinkuin se mies, joka tervehtii hilpeänä.
Se menee vaieten sänkyyn ja aamusella
On sillä kaulassa tiukasti vain lakana...
Kaunis rouva suutelee vieraansa pakaroita.

On kaikki kadut täynnä ihmisiä,
Ja niillä kaikilla on sitä menemistä.
Ja nuoret suutelevat porttikäytävissä.
Ja miehet kulkevat rantoja likaisina,
Kun laivat valkoiset irtoovat satamista.
Kaunis rouva kahvia laittaa ja piirakoita.

.....

Kaikki tahtoo rakastaa.

Kaikki tahtoo rakastaa .....

Tänään yksikössä oli omaisten päivä.
Oli ilo nähdä asukkaiden iloisia ilmeitä,
kun sukulaiset tulivat tervehtimään.
Lyhytkin vierailu,
pienet tuliaiset
ilahduttivat.

Kaikille ei vieraita tullut.
Päivään, joka järjestetään kerran vuodessa.
Joillain asukkailla ei ole käynyt vuosiin
ketään sukulaista katsomassa.


Olethan muistanut käydä katsomassa
laitoksessa ystävääsi tai sukulaistasi?

Hectorin laulu soi kotimatkalla,
Mari Rantasilan laulamana.

Se sopi niin hyvin päivän tunnelmiin.



ihana kimppu,
apiloita ja timoteitä.

portaista palveluun

Tänään kaupungilla kävellessäni löysin kauniita muotoja. Että kylmät, betoniset portaatkin voivat jollain tavoin puhutella. Ihan niin, että piti pysähtyä ihastelemaan. Näkymä kuvattu linja-autoasemalta rautateiden alikulkuun päin.

Linja-autoasemalla on Pelastusarmeijan myymälä, ja siellä mukavia retro-väriyhdistelmiä. Taitaa olla aika harvinaisia kertoja, että ostin itselleni vaatteen kirpputorilta. Ei siksi ,etten haluaksi -vaan lähinnä siksi, että oman kokoisteni vaatteiden löytäminen miltään kirpputorilta on tuskastuttavan vaikeaa. Täällä oli hienosti oma teline meille hiukan isommille naisille.

Erilaisiin myyjien asiakaspalvelutaitoihin törmäsin tänään. Olen varmaan kamala, vaikea palveltava -tai no, harvoin asiakaspalvelusta valitan. Mumisen itsekseni tai kavereille, ehkä kirjoitan tänne -siinä se. Hyvästä palvelusta muistan kyllä kiittää myyjä heti. Muistathan sinäkin!

Auton huoltoliike ja se Mies. Mukana oli omakin mies, mutta auto on minun. Vaikkakin on molempien nimissä. Niin se huoltoliikkeen Mies. Selvitti kaikki tekniset asiat -arvaatte varmaan kelle: sille minun miehelle. Yhden vaivaantuneen katseen hän jaksoi minuun suunnata. ARGH! Edellisen automerkin huoltomies oli sen sijaan ihana, jutteli naiselle ihan niinkuin miehelle -selvitti tekniset asiat. Mitä siitä, vaikka en mitään niistä ymmärrä, mutta tulin hyvin palvelluksi. Tämä huoltoliikkeen Mies saa asiakaspalvelutaidoistaan ala-arvoisen. ARGH.

Pelastusarmeijan Retro, Ratakatu 6, Oulu

Oulun ainoasta kunnollisesta tavaratalosta sain sitten ihanaa palvelua. Kanta-asiakaskortti oli jäänyt kotiin, ja kenkien hiertämiin jalkohin hankitut sukkaset olisivat olleet kanta-asiakkaille tarjouksessa. Yhden euron halvemmalla. Myyjä (nainen) soitti asiakaspalveluun saadakseen korttini numeron. Tosin en jaksanut odottaa niin kauaa että kiireinen asiakaspalvelu olisi ennättänyt vastata, ja maksoin kitisemättä sen euron korkeamman hinnan. Mutta mieli tuli hyväksi ja iloiseksi!

Pelastusarmeijan Retro, Ratakatu 6, Oulu

Vapaapäivä sujui ihan mukavasti. Ikkunoitakin sain pestyä muutaman, jatkuu seuraavalla pilvisemmällä säällä. Työkaveri aikojen takaa aikoo tulla käymään perjantaina lomamatkalla, häntäkin on mukava nähdä. Ystäväni kertoi voittaneensa taas matkan, jo toinen voitto kuukauden sisällä . Saimme tingattua auton muutamia satoja euroja maksavan öljynvaihdon ilmaiseksi automyyjältämme -mitäs olikaan mennyt myymään huolletun ja hyvän auton, johon sitten yllättäen olikin jäänyt tekemättä tärkeä jokin-öljynvaihto 50 tkm sitten.

Että voi olla onnellinen. Siitä ettei ole viittäsataakuutta ikkunaa. Että vanhat työkaverit vielä lämmöllä muistavat. Että ainakin ystävällä on hyvä arpaonni. Että käytetyn auton myyjä on ihminen ja ymmärtää, kun rouva vähän ääntään korottaa.

Oonko mä joku ällö-positiivi?

edit. nyt saan olla vielä enemmän positiivi...
pääsen ystäväni seuralaiseksi voitetulle vkl- matkalle Italiaan.
Kiitos ystävyydestä ja kaikesta, T !

arki -juhlan jälkeen

Nämä päivät, torstaista sunnuntaihin, ovat olleet minulle kuin miniloma. Aivan kuin olisi ollut jossakin ulkomailla, lämpimässä ja vierassa ympäristössä. Omasta kotikaupungistaankin löytää näköjään uusia asioita, kun vaan lähtee liikkeelle ja pitää silmät auki.

Liikkunut olen joka päivä, sauvakävellyt ja pyöräillyt. Niin että käsissä on känsä ja pylly on kipeaä. Harmi vaan, että se ei tunnu näkyvän puntarissa. Jospa se tulisi jotenkin jälkijättöisesti pienempinä lukuina vaakaan.


Toriostoksiakin olen tehnyt. Eilen ostin itselleni turkoosit puuhelmet. Aluperin ihailin aivan ihania, monivärisiä Aarikan puuhelmiä, mutta niiden kohtuullisen korkea hinta onneksi palautti järjen päähän. Nyt kaulaa koristaa puseron kanssa juuri samansävyiset pienemmät turkoosit helmet.

Kävin katsomassa (vasta nyt) Slummien miljonääri elokuvan. Olen aivan otettu. Olen aivan Intia fani -sinne haluan joskus ystäväni kanssa mennä. Minun omalaatuinen makuni pitää rumaa ja surkeaa mielenkiintoisena ja kauniina, ja elokuvan värimaailma kosketti kovasti. Samoin pienet intialaiset näyttelijät. Eikö he nyt olekin saaneet kohtuullisemman korvauksen työstään? Elokuvan jälkeen nopeasti Anttilaan, kyselin elokuvan soundtrackia. Onneksi vielä yksi löytyi, vahingossa jääneenä väärään hyllyyn -sain sen "kaksi cd:tä 15€:lla". Levyä pidin kädessäni kuin arvokastakin lahjaa, illalla kuuntelin ja tanssin musiikin tahtiin.

Ihanaa loma. Olen tavannut ihania ystäviä. Nauttinut auringosta. Oulusta. Ihan kaikesta.

Nyt on aika palata arkeen. Se siivous, mikä piti tehdä viikonloppuna, tehdään nyt maanantai aamuna, sitten töihin iltavuoroon. Mieskin kotiutuu Lapin reissultaan tänään. Sekin on mukavaa. Arki. Juhlan jälkeen.