perjantai 8. helmikuuta 2008



Aika on kummallinen käsite. Asia, johon ei oikein pääse käsiksi. Sille ei voi mitään, sitä on 24 h vuorokaudessa. Ei enempää eikä vähempää.

-
Miksihän nämä kiireiset ja kiireettömät ajat niin vaihtelevat? Miksi joskus on tekemistä niin, ettei aika riitä aamulla, ei illalla ja lisäksi päivälläkin on kiire.
-

Taas toisaalta joskus "ei ole mitään tekemistä". Ehtisi sitä ja ehtisi tätä. Voisi tehdä kaikki kahteen kertaan, ja sittenkin vielä riittäisi aikaa oleskeluun.
-
No, mukavaa että aktiviteettiä riittää, tällaiselle osa-aika työttömälle, osa-aika tekijälle. Nyt vaan voisi hiukan jo hellittää. Kaikkeen kun tuntuu menevän niin paljon aikaa.
-
Tämä blogistania se varsinainen aikasyöppä on. Mutta onneksi mielenkiintoinen sellainen. Kun kirjoittaa kolmea, seuraa useampaa, venyy illat yön puolelle. Silmissä tuntuu, kuivuus. Pitäisi muistaa ostaa niitä silmätippoja, lääkärin määräämiä. Mutta kun ei ennätä.

4 kommenttia:

Obeesia kirjoitti...

Sait haasteen.

Vicki Li kirjoitti...

Jesh.Tuttua tuo aikapohdinta.Mie olen miettinyt silleesti kans, että miten on mahdollista, että jonkun toisen aika on niin paljon kallimpaa ostettavaksi, kuin esim. mun aika. Tässä ajattelen palkkapolitiikkaa. Hmmm. hulluksihan sitä tulee, jos oikein alkaa funtsia.

Raha ei tee onnelliseksi. Joku saattais oikeasti maksaa paljon, jos olisi yhtä tyytväinen elämäänsä kuin minä. Onnea kun ei voi ostaa.

noeijoo kirjoitti...

Kriisini ja sitä myöten oppimani itseni hoitamisen kautta olen oppinut elämään tässä hetkessä ja se on syönyt kiireen pois. Ainoastaan uni jää liian vähäksi ja siihen auttaa viikonloppuna nukkuminen -ja taas jaksaa.

Kuinka helppoa onkaan silti unohtaa itsensä ja mennä takaisin entiseen kiireeseen ja stressiin.

Niin ja -tässä elämänvaiheessa minun on helppoa sanoa näin, takavuosina ei olisi onnistunut.

Toivottavasti löydät rauhallisiakin hetkiä ja nautit elämästäsi.

riitta Helinä kirjoitti...

vicki li, ajan arvottamisesta rahallisesti saa ajatukset vyörymään. Vaikeaa ajateltavaa, niinkuin sanoit.
Onneksi raha ei sitä onnea takaa, tärkeämmät asiat kyllä.

noeijo, pitäisi muistaa itsensä, pitää huoli, että jaksaa taas. Elää myös - tässä ja nyt.