maanantai 10. maaliskuuta 2008

Jokin ihmeen kriisi menossa. Miksihän sitä, jos ei ole tuottavassa työssä, nosta palkkaa ja ansaitse ammatillista arvostustä, välillä tuntee olonsa hiukan pieneksi ja mitättömäksi, ehkäpä tarpeettomaksi ? Ehkä tässä on sitä suorittaja-Helinääkin vähän, ehkä yleinen asenne on sellainen. Vaikka kuinka itsensä yrittää vakuuttaa siitä, että on aika odottaa uusia haasteita ja tämänhetkinenkin "työ" on tärkeää ja opettavaista ja mielenkiintoisaa. Siitä huolimatta.


Viimeviikko oli. no, oli. Viikonloppukin oli. Saatiin siivottua, asennettua (tämä on miehen heiniä) astianpesukone paikallensa, levättyäkin. Työhuoneessa tietokone ja tulostin vaihtoivat jälleen kerran paikkaansa ja sain lisää tilaa kirjahyllyyn. Jospas saisi cd:t vielä järjestykseen, niin kaikki olisi kirjahyllyn osalta hyvin. Se olisi aikapaljon se.

Mukava elokuva oli tallentunut digiboxille, Teidän jälkeenne(Après vous.../Ranska 2003, 106'). Kevyttä, mielenkiintoista katsottavaa. Harvoin tulee katsottua ranskalaisia elokuvia, katsominen on jumiutunut enemmänkin tuonne kaupallisten kanavien puolelle. Digiboxin myötä tallentaminen on helpompaa, ja löydöt Ylen kanavilta ovat olleet hienoja. Kuinka sitä tulikaan ennen toimeen ilman tallentavaa digiboxia?
---

Mistä teknisestä laitteesta olisit valmis luopumaan? Miten sitä onkaan riippuvainen koneista ja laitteista. Ennen tiskattiin käsin ja pyykit kuivui narulla. Nyt kahden hengen talouteen ei enää riittänyt 50 cm astianpesukone ja pyykitkin kuivuvat kuivausrummussa. Ehkä pyykinpesukone on niitä tärkeimpiä, sen viimeisenä itselleni jättäisin. Käsin pyykkääminen veisi aikaa, käsin voisi kyllä tiskata. Tulisiko toimeen ilman televisiota? Entä nettiä?
---
Tähän maanantai-aamun sinisyyteen toivottavasti auttaa käynti kampaajalla, vaikka uutta väritystä hiuksiin ei laitetakaan. Onneksi kulmat saavat taas hiukan ryhtiä ja väriäkin, jospa se katse siitä kirkastuisi. Jospa "töissä" pääsisi jo hiukan tositoimiin, saisi jotain suunniteltavaa. Tämäpä näyttää kohta menevän valittamiseksi virren kera, lopetan maanantai-aamu raportoinnin tähän. Mukavaa viikkoa!

3 kommenttia:

noeijoo kirjoitti...

Kahvinkeittimestä ja tiskikoneesta en luovu, pesukoneesta ennemmin.. pakastimesta en. Televisio on yllättävän tärkeä, mutta voisin luopua. Muu perhe ei.

Vicki Li kirjoitti...

Vaikka tekisi suorittavaakin työtä, väliin tuntee ittensä mitättömäksi kärpäsen paskaksi. Ainakin mie.
Pyykkikone on koneista tärkein. Turhakkeena meillä on leikkuri. Mutta se on tosi hyvä, kun sillä saa ihan ohuita siivuja kovasta ruislimpusta...

riitta Helinä kirjoitti...

noeijoo, televisio on kyllä valitettavan tärkeä. vaikka kuinka yritän olla enemmän ilman, niin silti niin tärkeä. onneksi digiboxin kera olen löytänyt hiukan laadukkaampiakin ohjelmia yleltä, erityisesti Teeman dokumentit ja elokuvat ovat kiintoisia.

vicki li, niin sitä joskus on ihan pieni olo. joskus taas ei. kummaliainen on tämä ihmisen mieli.