sunnuntai 17. elokuuta 2008

kauppateknikon alavireiset huulet

Puhetta ja sanoja, siihen lisättynä eleitä ja kehon liikkeitä. Kommunikaatiota ja vuorovaikutusta.



Lyhyen videon postaus oli oikeastaan hyvin opettavaista. Olen katsonut itseäni videoituna muistaakseni vain kerran, Markkinonti-instituutin kauppateknikko opiskelujen yhteydessä. Yhdeksänkymmentäluvun alussa, hiukan tästä siis nuorempana. Sitä en muista, miksi video tehtiin - olikohan joku puheen pito tai kenties neuvottelu. Hämärä muistikuva siitä, kuinka muka näytti kamalalta ja kuulosti vielä kamalammalta.

Video paljastaa eleet ja ilmeet, äänenpainot. Vastaako se täysin oikeita tilanteita, onhan kyseessä kuitenkin järjestetty tilanne ja hiukan etukäteen mietittykin?

Löysin itsessäni paljon samoja eleitä ja suunliikkeitä kuin siskoillani. Erityisesti isommanPikkuSiskon kanssa muistutamme toisiamme hyvin hyvin paljon, pikkuPikkuSiskon kanssa vähemmän - hän kun on naamaltaan ja muutoinkin hiukan suikerompi. Me kun olemme taas hiukan pallerompia.

Olen huomannut sen, että suuni on lepotilassa hiukan "alavireinen" - vaikka mieli ei sitä olisikaan. Eihän se käy, tällaisessa työssä. Nyt saa sitten nauraa - viimeisimmällä matkalla ajaesani opettelin pitämään suun hiukan enemmän ylävireessä. Keinotekoista missinhymyä en kestä, mutta ehkä suun perusasento voisi olla hiukan enemmän hymyilevä. Siis jos vastaasi tuli hölmösti hymyilevä nainen autollaan, niin se olin minä. Jospa oppisin muistamaan sen ylävireisemmän perusasennon huulille, vaikka seuraavan 9000 km aikana.

Muutoin olen kyllä ihan naurava ja hymyilevä - mutta tuo perusasento kaipaa hieman kohennusta.





Ärsyttävää on se, jos ihminen puhuessaan ei katso silmiin. Minulla on eräs työhön liittyvä kontakti, joka puhuessaan katsoo kokoajan ohi. Ei silmiin, vaan jonnekin minun olkapään yli. Sellaisesta ihmisestä tulee mieleen, että hänellä on jotain salattavaa. Sellainen -entiseen työhön liittyvä - kontaktikin oli, joka aina naisille puhuessaan (hän oli siis mies) katsoi naisen rintoihin. Rintojen koolla ei ollut mitään väliä.

Autokaupassa joskus tapaa (kuinka monta kertaa!) automyyjiä (miehiä) jotka puhuvat auton teknisistä ominaisuuksista ja kaikesta muustakin miehella ja nainen on täysin näkymätön. Omat kaikki kaksi autoani olen ostanut automyyjiltä, jotka osaavat huomioida myös tietämättömän naisasiakkaan.

Työssäni olen aina yrittänyt huomioida pariskunnan molemmat osapuolet. Vaikka olen selittänyt teknisiä asioita, niin otan katsekontaktin molempiin välillä. Se on toiminut - ja toimii -hyvin asiakaspalvelutilanteissa.





Eilen oli erään vuorovaikutus ja kommunikaatio suhteen huippuhetki.


Titun auto pialla, sanoi Veekula.

Tarkoitti autoani pihalla.

Minulla on nyt nimi. Titu.

Ei kommentteja: