Kuinka voikaan ihmiselle (=minulle) tuoda onnellisuuden tunteen ihan tällainen tavallinen lauantai-ilta. Koti tuoksuu puhtaalta, siis päivä on aloitettu yhdessä siivoamalla. Kiinalaista ruokaa, kauppoja - illaksi sushia, ja kotona oloa.Kuinka mukava onkaan istua yhdessä sohvalla, laittaa varpaat saman peiton alle ja olla rauhassa. Elämä on juuri tässä hetkessä lämmintä ja turvallista.
Syksyn pimeissä illoissa on oma taikansa, saa sytyttää kynttilät palamaan, nauttia niiden tuomasta lämmöstä, valosta ja tunnelmasta. Kuinka kauniisti eriväriset tuikut tuokaan värillistä valoa muuten pimeään huoneeseen.
Ihanaa väri ja iloa iltaan toi tietenkin Veekulan soitto. Kertomista oli taas, äidillä ei ollut sormuksia sormissa, mutta Titulla on. Iltapalaksi syötiin leipää ja soppaa (eikä kääretorttua niinkuin Titu-tädillä) - ja sitten tietenkin pakolliset piipaa-autot ja papan-autot. Onhan se hienoa, kun sanoja tulee kokoajan lisää, lauseita muodustuu ymmärrettäväksi asti.
Juu, ja ikääkin on tullut lisää. No, näytänkös nyt sitten vanhemmalta ja viisaammalta?
tämä on muuten hyvä keino,
kuvaa itse itsensä ylhäältä,
niin kaula ojentuu ja naamakin näyttää hoikemmalta.
kuvaa itse itsensä ylhäältä,
niin kaula ojentuu ja naamakin näyttää hoikemmalta.
6 kommenttia:
Tuttu kuvakulma tossa sun omakuvassa, mä olen kanssa huomannut, että kuvat kannattaa ottaa ylhäältä päin, silloin kasvot näyttävät tosiaankin kapeammilta. Ja muutenkin mallikkaammilta.
Ihana kuvaus tuosta koti-illasta, just tollainen tunnelma on sitä ihaninta. Kullan kanssa kynttilän valossa. Parhaita hetkiä elämässä.
Siinäpä se on sanottu; onni asuu varpaiden kanssa saman peiton alla, yhdessä siivotussa kodissa, kynttilänvalossa.
-eicka
Onnittelut viisastumisesta ;)
itkupilli, näistä pitäisi -pienistä onnellisista hetkistä- repiä se voima arkeen. Viikonloput ovat mukavia, silloin on ainakin teoreettinen mahdollisuus hyvän lataamiseen.
Eicka, siis ajattele kuinka pienestä se syntyy. Minäkin joskus odotan jotain suurta ja enemmän, enkä aina huomaa näitä pieniä onnen hetkiä.
Kari, kiitos. Viisastumisesta en niin tiedä. Anssi Kelako se laulaa, että mitä vanhemmiksi vartutaan, sitä tyhmemmiksi muututaan? Olo on kyllä joskus sellainen, kun ei tunnu oma järki enää riittävän kaikkeen ymmärtämiseen tässä maailmassa.
Hauska tuo kommenttisi itsensa kuvaamisesta ;)
Onnittelut synttarisankarille!
m'man, kiitos! Tässä iässä ei enää niin kovin jaksa juhlia, mutta toisaalta eihän tälle ikääntymiselle juuri mitään voi. Nuorena odotti sitä, että ikää tulisi lisää -ja nyt ei olisi enää niin väliä.
Lähetä kommentti