lauantai 20. syyskuuta 2008

Kukkien kuvaaja, musikaalinen ja sisustaja

Olin jo ajatellut, että heitän kuin rukkasen sisustussuunnittelun. Kunhan pääsen tekemästä nämä pari keskeneräistä projektiani, niin siinä olkoon. Sisustaminen ja suunnittelu.

Mutta. Eilen asiakkaan kanssa kiertäessä liikkeitä, ja yhteisen sävelen löytymisen jälkeen, olo oli onnistunut. Olin löytänyt asiakkaan "jutun", sävelen johon sain mennä mukaan. (Näkymätön tyttö antoi mielenkiintoisen linkin musikaalisuus-testeihin.) (Tällähän ei tietenkään ole mitään tekemistä suunnittelun kanssa)

Olen sanonut miehelleni, että jos joku joskus pyytää minua johonkin uuteen suunniteluprojektiin, niin sano minulle etten menisi. Eilen illan jälkeen olin toista mieltä, positiivinen palaute tuli niin Juuri Siinä Hetkessä.

Ehkä tämä palaute tuntui hyvältä sen vuoksi, että en nykyisestä työstäni palautetta oikein ole vielä saanut. Tekemäni työn tulos näkyy ehkä vuoden päästä, jotain pientä myynnin nousua ehkä voi näkyä. Muutoin työni on pitkäjänteistä, alkuun hyvinkin turruttavaa. Tässä onkin minulla oppimista, olenhan tottunut näkemään työni tuloksen kuukauden, kahden viiveellä. Nyt minun pitää odottaa ainakin se vuosi. Ehkä kaksikin.

Miten tämä minulle oikein sopii? Minä joka olen hyvin hyvin nopeatahtinen tekijä. Kaikki pitäisi olla jo tässä, ja tuloksia pitää näkyä heti. Siis nyt. Mielellään huomenna. Ei kahden vuoden päästä.

Näihin kysymyksiin ei liene vastauksia valmiina. Minulla ainakaan.

(Hallattaren kukkienkuvauskamera-asia hymyilytti minua niin. Minäkin kun olen sitä kukkienkuvaaja-kastia, mutta kaunista on mukava kuvata. Kaikkien meidän kukkien kuvaajien kunniaksi kuvat kukista Tallinnan kukkakaupoista)

2 kommenttia:

Hallatar kirjoitti...

Hih!

Sun kuvat onkin ihania! =)

Ja tuon nimen antoi nuoriso
mun puuhasteluille. Mokomat. ;D


Kaunista viikonloppua siulle. =)))))

ritaHelinä kirjoitti...

Hallatar,
miten se olikaan, lasten suusta...

Ehkeivät ymmärrä vielä tätä kukkienkuvaamisen ylevää koulukuntaa :)