maanantai 29. syyskuuta 2008

paina sitä nappia

Huomenna tiistaina onkin yhden sortin extreme-tapahtuma maalaistytön elämässä. Matka taittuu töistä tähän väliaikaiseen kotiin linja-autolla. Se pitää muistaa, että pitää painaa kakkosta, kun liikkuu seutualueella. Toivottavasti se aparaatti, mitä painellan on kutakuinkin samanlainen kuin meillä onnikassa. Sekin on muistettava, että autoliikkeiden jälkeen, ennen liikennevaloja ilmoitan kuskille haluavani pois kyydistä. Toivottavasti matkalla Helsingistä Vantaanlaaksoon autoliikkeitä ei ole kovin monessa eri paikassa.

Keskiviikkoaamuna onkin sitten toinen koetus, linja-autolla töihin. Ehkä se on kuitenkin pienempi koetus kuin mitä olisi ollut ajaa pomon urheilumersulla töihin.

Mutta jos nämä kaksi asiaa selviän, enkä eksy - enkä hukkaannu matkalla, sen jälkeen "no problem".

Ihan hymyilyttää tämä etukäteen stressaus, mutta sellainen on luonteeni. Kaiken pitäisi olla varmaa ja hyvin etukäteen järjestettyä. Pieni epävarmuus tuntuu ikävänä tunteena vatsanpohjassa, enkä oikein rakasta sitä tunnetta.

Hyyryläisyyskin on onneksi vain osa-aikaista , ja niille yhteisille illoille keksimme liikunnan riemuja. Tänään kävimme kävelemässä todella kauniissa maisemissa, keskiviikkona uimaan. Tiistai-ilta ja torstain, perjantain ja viikonvaihteen olenkin ihan omillani. Hei.... pidetäänkö bileet...:)

Toivottavasti Helenan flunssa hiukan paranee, että voidaan nähdä. Äitikin muistutteli pikkuserkuista, joita en kyllä ole vuosikausiin nähnyt. Lienevätkö enää niin pieniäkään, ainakin minusta on tullut suuri. Lapsena leikit olivat mukavia, olisipa hauska muistella sitä kultaista aikaa, jolloin kaikki oli kauniimpaa ja helpompaa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Perittyä tuo enakkoon suunittelu, aivan tässä naurattaa....

Onhan siellä Klasukin, käyppä moikkaamassa ja kerro terveisiä..

ritaHelinä kirjoitti...

- niin, eipäs se kauas taida omena yleensä puusta tipahtaa...:)