keskiviikko 17. syyskuuta 2008

Syksyn ristiriitoja

Mun piti kirjoittaa jotain tuohon väriterapia-postaukseen. Mutta en voinut. Jotenkin haluan kuvien puhuvan. Värien ja muotojen.

Syksy on ristiriitaista aikaa. Ruskan väriloisto, kirpeät ilmat. Lehtien tippuminen, mennyt kesä ja tuleva talvi. Menettämistä. Valmistautumista.

Rakastan syksyn värejä. Ne ehjä juuri ovat lähinnä minua, hehkuvina. Hohtavat punaiset, vihreät jotka jo taittuvat hiukan keltaiseen, keltaiset lähenevät ruskeaa.

Virkistävä kävely Ainolan puistossa. Sohva oli vetää taas liikaa puoleensa, mutta onneksi sain lähdettyä ja kuvattua. Ihmeteltyä taas jälleen kerran luonnon värejä, muotoja. Jotain tallennettua kameran kanssa.



Kuten nyt tämänkin linnun - jos nyt joku tietäisi, mikä lintu se on, niin voisi kertoa. Siellä se oli sorsien kanssa ihan cool.

4 kommenttia:

*iTkUpiLLi* kirjoitti...

Just kirjoitin väreistä blogilleni ja nämä sun viimeiset postaukset olikin nyt mielenkiintoinen löytö.

Mä rakastan sinistä ja pinkkiä, oranssi ja vihreä on mulle vaikeita värejä, vaikka pidänkin niistä ja syksyyn liittyy myös ristiriitaisia ajatuksia. Tosin nyt kaipaan syksyä kyllä kovasti.

ritaHelinä kirjoitti...

- katsoin sun värimaailmaa. Herkullisia värejä.

Vihreä on ollut aiemmin minulle vaikea väri, mutta nyt jotenkin kaunis keveä vihreä tuntuu hyvältä. Löysin sitä syksyisestä luonnosta, vihreät lehdet taittuvat syksyn keltaiseen.
Uutena värinä on minun palettiin tullut oranssi, terra. Vaikka punainen on ollut aina sävyni, niin nyt tulenpunertava oranssi vie. -ja minä vikisen.

Vicki Li kirjoitti...

Minusta tuo on lokinpoikanen... Ne hengailee usein sorsajengeissä

ritaHelinä kirjoitti...

- on se varmaan lokki, nyt kun googlasin lokin kuvia. Tuo käyrä nokka vaan jotenkin hämäsi. Koko oli samaa luokkaa kuin sorsilla - joten ei aivan poikanen.