sunnuntai 19. lokakuuta 2008

Kotona -tänään.

Tuntuu siltä, että kohta mihinkään ennen turvalliseenkaan ei voi enää luottaa.
Miten kaikki tämä paha onkaan koskettanut asioita, jotka lapsena pidettiin turvallisena? Ammattikuntaa, jota kunnioitettiin ja ihaillen katsottiin.
Heiltä, viisailta ja kaiken tietäviltä opittiin,
ja saatiin eväitä elämään.

Perhe on myös pyhä, ja tärkeä. Arvokas.
Siihenkin on väkivaltaisesti koskettu.
Kaunis ja harmoninen kuva on rikottu.

On hyvä pitää nyt ihan kotipäivää.
Leipoa ja valmistaa hyvää, tavallista koti ruokaa.
Nauttia siivotusta kodista, sen puhtaasta tuoksusta.
Rakastaa ja olla lähellä.

Olkoon tämän päivän paha maailma kaukana, aivan muualla.
Ei ainakaan minun kodissani.
Ei tänään.

4 kommenttia:

katriina kirjoitti...

Aivan asiasta viidenteen, ovatko nuo mosaiikkityöt omiasi? Upean näköisiä! Niitä katselisi mielellään enemmänkin.

ritaHelinä kirjoitti...

Katriina, nuo mosaiikkityöt on kuvattu Posiolla, Pentik-mäeltä.

-isompi kuva (tosin ei kovin hyvä) löytyy http://riittahelina.blogspot.com/2008/07/pentikilt.html

Sinne oli tulossa tosi upea, vastaavanlainen koko ulkoseinän kokoinen mosaiikkityö - voi olla ehkä jo valmiskin.

Ei siis omiani.

Vicki Li kirjoitti...

Kun kriisi iskee sitä todellakin käpertyy enemmän lähekkäin koko perhe. Mutta jos uhka onkin perheen sisällä. Kammottava ajatus ja kuitenkin todellisuutta monille naisille.

ritaHelinä kirjoitti...

Vicki, kriisitilanteessa on hyvä, että on läheisiä joista saa tukea ja turvaa.

Järkyttävää on todella se, että miten moni kestää perheessä liikaa -jotain mitä ei tarvitse kenenkään kestää.