keskiviikko 15. lokakuuta 2008

-nopeaa mutta hetkellistä

minusta on surullista nähdä vanhojen rakennusten rapistuvan.

rakennusten, jotka ovat aikoinaan rakennettu taidokkaasti ja tunteella,
ilman nykyajan kiirettä.

rakennusten, joilla olisi kerrottavaa vuosikymmenien ajalta,
historiaa .
rakennusten, joiden arkkitehtuurissa on jotain.
muotoja ja ajatuksta. lämpöä ja ihmisyyttä.

ei sitä kovuutta, jota näen arkkitehtuurissa tänään.

rakennuksia, ihmisten koteja ja heidän tarinansa.

se kaikki rapistuu.

nyt rakennamme taloja, kiireellä.
niiden rakenteet eivät ennätä edes kuivua, ennenkuin ne pinnoitetaan vedeneristein ja laatoin, muovein ja maalein.

ennen puutkin kaadettiin oikeaan aikaan. Oli aikaa odottaa.

mihin meillä on kiire? Tuottamaan voittoa, hetkellisesti?

2 kommenttia:

Hallatar kirjoitti...

Olet niin oikeassa...


Joskus ne vaan ovat päässeet liian pahaan kuntoon...

ritaHelinä kirjoitti...

Hallatar, ymmärrän kyllä, että yksityiselle tällaiseen kuntoon päässyttä taloa on lähes mahdoton laittaa kuntoon -sehän maksaa monenvertaisesti uuden rakentamiseen verrattuna.

Pitäisikö silloin, varsinkin näissä suojelukohteissa, kunnan tai valtion ottaa osaa kustannuksiin -jos se kerran velvoittaa säilyttämään?