sunnuntai 9. marraskuuta 2008

elämän rytmejä ja aurinkoja

Joskus ihmettelee, miten elämän rytmit vaihtelevat niin rajusti. On hetkiä ja hiljaisuuksia, jolloin mitään ei tapahdu. Asiat, päivät ja tekemiset menevät tasaisesti soljuen, ilman kohokohtia, suurempia tunteita ja liiallista tekemistä.

Sitten kun se tapahtumien alkaa, kiihkeämpi rytmi -niin se tapahtuu. Kaikki yhdellä kertaa, ikäänkuin jonossa odottaen vuoroaan.

Pidän enemmän tästä -tälläkin hetkellä olevasta- kiihkeämmästä rytmistä. Olen tehokkaampi ja aikaansaavampi. Yleensä myös rytmiin sisältyy paljon positiivisia tapahtumia, pienempiä ja suurempia.

Onhan se väsyttävääkin. Mutta silloin on hyvä istahtaa hetkeksi, ja hetkenpäästä jatkaa.

Työsessio pk-seudulla oli yllättävän raskas. Nyt pari päivää pysähtyneenä, sen huomaa. Ihan fyysistä väsymystä, ja hiukan henkistäkin. Mutta tärkeää on se, että on saanut aikaan jotain -tehnyt tehokkaasti.

Oi, tänään on mukava päivä taas. Koko sisaruskatraamme tapaa toisensa vanhempien luona, mukana kaikki tädin pojat. Uusinkin ihanainen. Ja Verneri. Verneri osaa olla sitten sydänten valloittaja. Viime puhelun päätteksi, kun olimme ensin keskustelleet siitä, että seuraavalla kerralla kun hän tulee meille, haemme kaupasta karkkia, luemme Jannen juna-kirjaa ja syömme torttua, Verneri totesi lopussa :Titu rakas. Ihana pieni mies!

Tähän pimeään antaa valoa ja virtaa tuleva matka. Se on nyt varattuna ja toteutuu ystävän kanssa Marokkoon. Odotan aurinkoa. Kahlasinkin matkakuvia ja niiden aurinkoja. Oi, ja meri. Nyt on taas asia, jolla jaksan tätä pimeää ja pientä pakkasta.

Lämpö ja aurinko,
rakkaat ihmiset.
Tämän päivän ilahduttajat.

2 kommenttia:

eicka kirjoitti...

Aika ihanaa. Paljon tapahtuu ja on odottamisen aihetta.

ritaHelinä kirjoitti...

- odottaminen on joskus sitä ihaninta.