sunnuntai 23. marraskuuta 2008

Hengähdä, hyvä ihminen.


Latautumiseen ja arjesta irrottautumiseen on monenlaisia keinoja. Ehkä meillä jokaisella omansa, jollekin pienetkin asiat riittävät hengähdyshetkeen, toisille taas ei tunnu mikään riittävän.

Arjen pienissä hetkistä löytyy hengähdystaukoja. Pienet lapset - minulle erityisesti nyt pikkuPikkuSiskon pojat Veekula ja Viikula - heidän kanssaan tekeminen ja touhuaminen irrottavat näistä aikuisten ihmisten Suurista Asioista hetkeksi pienten ihmisten ihanaan maailmaan.

Kodin arki, siivottu koti, kynttilät, itse tehty ruoka -niistäkin haluan nauttia. Ei turhaan sanota, että ne arjen rutiinit antavat turvallisuutta niin lapselle kuin aikuiselle.

Matkoista maailmalla on tullut minulle tärkeitä arjesta irtautumiseen. Uusi, tuntematon maa, sen luonto ja kulttuuri, ihmiset ja rakennukset; ne saavat minut kokemaan uusia tunteita ja tuntemuksia ja unohtamaan arjen työt ja kiireet. Yksin matkustaessa myös jännitys siitä, miten kaikki menee, antaa oman lisämausteensa. Sillon eivät työhön liittyvät asiat ole päällimäisenä mielessä -energia menee ihan johonkin muuhun.

Kunhan jaksaa iloita myös niistä pienistä asiosta, ei ole sitä vaaraa, että mikään ei enää riittäisi. Joskus tuntuu, että on etsittävä ja löydettävä aina uusia, toinen toistaan huimempia extremekokemuksia päästäkseen irtautumaan. Kun on päässyt askeleen huimempaan kokemukseen, pitää seuraavan kokemuksen olla taas suurempi ja haastavampi.

Toivotttavasti näin ei käy minulle, vaan että myös ne pienet hetket ja arjen ilot antavat, jaksavat kantaa.


Tähän piti laittaa tämä ihana kuva,
vanhemmista ja pikkuPikkuSiskosta (silloin kun hän oli vielä pieni).

Tunnelmaltaan niin kotoinen ja lämmin kuva,
juuri niitä arjen pieniä tärkeitä hetkiä.

6 kommenttia:

maaretta kirjoitti...

Ihanan lämmin kuva, lapsuus ja turva!
Tärkeistä asioista puhut. Jaksamisen keinoina minulla ovat myös ihan tavalliset arkiset asiat ja tietenkin läheiset ihmiset. Joskus jotain ekstraakin tarvitaan.

Hallatar kirjoitti...

Uskon, että sie tulet aina näkemään
ne elämän pienet ihanat hetket. =)

*nyökyttelee*

Vicki Li kirjoitti...

On tosiaan intiimi ja lämmin tunnelma tuossa kuvassa. Lapsena minusta oli ihana kömpiä äidin sänkyyn, kun äiti oli juuri noussut siitä. Lämpö oli vielä jäljellä.

Anonyymi kirjoitti...

Ompas hauska kuva..
Mistähän on peräisin, ettei vaan
äidin albumista?

Katja Tanskanen kirjoitti...

Pienten ihmisten ja pienten asioiden maailma on minullekin todella tärkeä. En halua koskaan kasvaa isoksi.

Juttuasi oli kiva lukea!

ritaHelinä kirjoitti...

Maaretta, ne ekstrat on chiliä -olkoon arki suolaa ja pippuria.

Hallatar, näin luulen. Olen niin lapsenmielinen. Joskus hyvä, joskus taas ei.

Vicki Li, ihanimpia muistoja lapsuudesta oli olla äidin vierellä ja lähellä. Turvallinen paikka.

Äiti, niinpäs taitaa olla... miten sitä olettekaan mahtunut sohvalle koko konkkaronkka.

Katja, minäkin taistelen isoksi kasvamista vastaan. Ympäristö vain joskus vaatimalla vaatii olemaan aikuisempi.