kinkku on syöty -Joulu siis ohi.

Joulu on nyt sitten virallisesti ohi. Mies juuri ilmoitti syöneensä viimeiset kinkun rippeet ja muutkin jouluherkut ovat pääosin syöty -enää torttutaikinaa on pakasteessa muutama levy.

Jouluherkut sitten näkyivät vatsanseuduilla, ja niitäpä on yritetty sulatella yhteisillä kävelylenkeillä. Mukavaa on ollut liikkua yhdessä, ja ihmetellä maailman menoa. Muutoin aika on mennyt hyvin niin, että mies on katsonut tallennettuja ohjelmia ja rouva on surffaillut netissä. Juuri äsken katsoimme yhdessä elokuvan, Hidalgo - oli ihan mukavaa katsottavaa. Ihalin kauniita maisemia, pukuja - mies intoutuu erinäisitä taistelukohtauksista. Molemmille siis jotakin! Erittäin ihmeellistä oli se, että molemmat jaksoimme katsoa Bridget Jonesin käänteitä -liekö jotain tuttua naisen toilailuissa ...?

Joulu oli ihanan rauhallinen, aatto kului mukavasti yhdessä. Joulupöydän herkut olivat hyvin perinteiset, pitäydyimme muutamassa ruokalajissa -mitenpä sitä kaksi ihmistä enempäänsä jaksaa syödäkään. Kinkku, itse valmistettu rosolli kermaviilikastikkeineen, lanttu- ja porkkanalaatikko, joululimppua -muuta emme pöytäämme kaipaa. Äidin luona vieraillessa lajeja oli sitten enemmän -lipeäkalaakin makoisan valkokastikkeen kera.

Joulupäivän vierailu vanhempien luona, ja erityisesti siellä pikkuPikkuSiskon pojat, Verneri ja Viljami -tekivät jouluntunnelmaa! Vernerillä oli pukki käynyt -lahjoja olisi varmaan vielä ensijouluksikin. Viljami jo hiukan tädillekin "porisi" ja hymyili niin kauniisti -täti on taas myytyä naista.

Onneksi alkaa arki, vaikka katkonaistahan tuo aloitus on. Työhön pitäisi käydä kiinni tomerasti, suunnitella tulevaa vuotta ja sopia tapaamisia, koulutuksia ja aikatauluttaa menemisiä. Välipäivät kulunevat siihen.

Olen huomannut, että kuvaaminen on jotenkin jäänyt viimeaikoina. Kuvia kirjoituksiin pitää onkia vanhoista kätköistä -eihän se käy päinsä! Jospa uudenvuoden lupauksiini kuuluisi kuvaamis-harrastuksen elvyttäminen ja olenpa miettinyt laulutuntien ottamista. Nuorempana lauloin paljonkin erilaisissa kuoroissa ja lauluryhmissä, nykyään laulelmat on epämääräistä ja epäsäännöllistä hoilaamista miehen iloksi ja riemuksi :) Vaikka minusta koskaan ei mitään huippulaulajaa tulekaan, niin olisi hyvä kehittää itseänsä -ihan sitten omaksi iloksi. Nämä kaksi asiaa olen ajatellut laittaa vuoden 2009 henkilökohtaisiin projekteihin -mutta ehkä palaan niihin hiukan myöhemmin, uudenvuoden lupauksiin.