Marokko avautui minulle värien ja muotojen maailmana. Mielenkiintoisina ihmisinä, joita valitettavasti ei kovin saanut kuvata.
Matka on siis muistoina, kuvina ja mielessä. Niin paljon saimme viikkoon mahtumaan tapahtumia, näkemistä, kokemista -että sen sulatteluun ja kaiken käsittämiseen menee aikansa.
Olen kohdannut niin paljon ystävällisiä ihmisiä, hymyjä -kaikkea kaunista. Paluu tähän meidän suomalaiseen jäyhyyteen on viikon iloisuus/ystävällisyys kuurin jälkeen tuntunut vaikealta. Vantaan lentokentän ensimmäiselle yrmeälle virkamiehelle olin huudahtaa: How are you, I'm fine -yhtä iloisesti ja hymyilen kuin meitä tervehdittiin päivittäin ja monta kertaa. Onneksi se ilo siis tarttui myös matkalaisiin, ja saimme viettää varsinaisen nauruterapia loman Tarjan kanssa -jopa niin että epäilen muiden epäilleen ettei ihan kaikki ole kotona. Itse ainakin nautimme ja nauroimme, pitkää ikää siis riittää...
Olo on tällähetkellä niin "full" - että sanoja ei ole.
Palaan siis matkakertomukseen sanoin ja kuvin myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti