sunnuntai 21. joulukuuta 2008

... sydämeeni joulun teen.


Lehdet, televisio, blogit pursuaa nyt joulua. Kauniita kuvia, tunnelmia kopioitavaksi omaan jouluun. Joulun tunnelman saavuttamiseksi tuntuu löytyvän joka joulu jotain uutta, vaikka kyse on perinteisestä juhlasta.

Kirjoitin vuonna 2005 ystävälleni joulukirjeen,
löysin sen -ja siitä muutamia otteita


... mistä se tulee, joulumieli?
mikä se on, joulumieli?
Onko sen saavuttaminen, jouluisen tunnelman
sen lapsuuden aikaisen jännityksen,
ylipäätään enää mahdollista?

-nyt kun mielemme valtaa elämisen huoli,
toimeentulemisen taakka.

Ehkä voisimme sen hetkeksi heittää hartioiltamme,
jonkun toisen kannettavaksi
- vaikka tuon punaisen rotevan joulu-ukon
Sillähän on säkki,
sinne nakatkaamme, murheet.


Näiden kaikkien jouluisten virikkeiden keskellä en tunne olevani jouluihminen. Kotiini ei ilmesty jouluvaloja viikkoja ennen joulua, koristelut saattaa valmistua vasta jouluaattona. Joulukakut valmistuvat ehkä liian myöhään maustuakseen tarpeeksi. Mutta saan ehkä joulun valmistumaan, mielen hiljentymäään -vähemmälläkin töhinällä.

kuva mummolan joulusta

3 kommenttia:

Vicki Li kirjoitti...

Joulurauhaa, Rita Helinä! Mulle tuli mieleen sananlasku: Anna hevosen murehtia, sillä on iso pää.

Katja Tanskanen kirjoitti...

Minäkään en välitä liiasta töhinästä, pienet valmistelut ovat kivaa puuhaa.

Hieno idea nakata joulu-ukon
säkkiin murheemme.

Siitä taitaakin tulla tänäkin jouluna aika iso säkki.

Mukavaa Joulua sinulle!

ritaHelinä kirjoitti...

Vicki Li, joulurauhaa sinullekin ! Ehkä näitä murheita ei nyt ole niinkään, kuin silloin kun tätä on kirjoitettu.

Katja, toivottavasti säkissä on tilaa.