torstai 15. tammikuuta 2009

housewife

Mies totesi aamulla herätessään, että nythän sinä olet kotirouva. Makustelen sanaa suussani, ja ei se oikein tunnu sinne sopivan. Kotirouva.


Kotirouvuus sinällään olisi helppoa, näin kahden ihmisen taloudessa. Ne kotirouvat, jotka hoitavat kotia, lapsiaan ja miestään, heitä arvostan suuresti. Pitävät kodin siistinä, valmistavat perheen ateriat, huolehtivat lapset kouluun. Vievät lapset harrastuksiin, pesevät pyykit ja silittävät miehen paidat ojennukseen ja prässit housuihin kohdilleen.
edit. Tasavertaisuuden nimissä täytyy mainita, että koti-isä on ihan yhtä arvostettava ammatti ja työ.


Omalle kohdalle tämä kotirouvuus ei oikein tunnu sopivan, kun mikään kodinhengetär en tunne olevani. Huushollin pito on lähinnä vasemmalla kädellä hoidettua, siivous melkein-siivousta (lainaten pikkuPikkuSiskon termejä) ja ruuanlaitto hoituu sieltä, mistä aita on matalin -mutta makein.


Matkallamme Marokossa ystäväni kanssa arvuuttelimme ammattejamme, omani kaupallisen alan toimenkuva selviintyi vieraille ihmisille kohtalaisen nopeasti -mutta ystävän kotirouvan ammatin selvittäminen vei monta päivää hyvistä vinkeistä huolimatta. Ehkä tämä tärkeä ammatti ei mielly työksi siinä missä muutkin ja kertoo sen arvostuksesta. Onko arvokkaampaa työtä, kuin lasten kasvatus ja kodin ylläpito?


Tänään siis aloitetaan se kotirouvuus, tomerasti aloitinkin. Keittiö kuntoon ja pyykit pesuun, se kaikki on jo tehty, vaikka kello ei ole vielä kahdeksaan. Sanoisin, että erityisen tehokasta toimintaa -ehkä minä opin tästä vielä. Mitähän muuta tähän oikein sisältyy, kun nuo työt on jo tehty?

2 kommenttia:

Nirppanokka kirjoitti...

Wau, aika reipas aloitus! Jatka samaa rataa, ja muista nauttia myös oleilusta :)

ritaHelinä kirjoitti...

Nirppanokka, ihan reipasta, joskin hyvin harvinaista:)

Niin, pitäisi osata oleillakin -hyvällä omallatunnolla. Ehkä joskus taas on se aika, jolloin oleileminen jää vähemmälle.