Vanhasta uuteen

Vernerin villiä menoa mökillä,
kamera ei ennätä pysyä mukana.

Vuosi on vaihtunut uuteen, 2009. Ensimmäinen päiväkin on eletty, ollaan illassa. Ensimmäisiä asioita lupausten tiimoilta toteutettu, kävimme miehen kanssa kävelylenkillä ennen saunaa -tasoittamassa vuoden 2008 viimeisen päivän aterioiden ja välipalojen ja välipalojen välipalojen aiheuttamaa ylensyönyttä olotilaa.

Mökkeily pikkuPikkuSisko & co kera oli tosi rattoisaa! Ruokaa oli enemmän kuin riittävästi, herkullinen Kana Hienohelma ja illaksi valmistettu Omenainen Perunasalaatti nakkien kera pitivät huolen, että energian saanti oli kohdillaan. Kana Hienohelma on perinteinen uudenvuoden ruokamme, traditio ainakin kymmenen vuoden ajalta. Eikös silloin voida puhua jo traditiosta ? Lisäksi herkkuosasto oli huolehtinut makeat ja suolaiset herkut pöytään, silloin kun lämmintä ruokaa ei ollut tarjolla. Sipsit, suklaat, dipit, keksit, pullat, karkit yms.

Pääsääntöisestihän syöminen on mukava harrastus, ainakin yhdessä. Ainoa sivuoire on liian täyteläinen olotila ja vatsan seudun paksuneminen. Lisäksi ajoittain saattaa esiintyä sokerihumalaa.

Mitä tähän paksunemiseen tulee, niin sitä minä vaan ihmettelen, että kun minä laihdutan (ja minussahan on niitä paksuja kohtia ihan riittämiin) niin laihtuminen tapahtuu pään tietämillä, sormissa ja ranteissa. Ne ruumiinosat, jotka olisivat niitä eniten laihtumista tarvitsevia, eivät laihdu ainakaan kovin mitattavissa määrin. Ennestään kapea ranne ja ohkaiset sormet pienenevät pienenemistään. Kannattaisiko ehkä lopettaa laihduttaminen, ja hyväksyä paksummat osat suosiolla -muutoinhan sormia ja rannetta ei jää ollenkaan?

Mies rentoutui mökillä myös,
lukien ja leikkien Vernerin kanssa autoilla.

Mökkeily porukalla oli tosi mukavaa. Sai ottaa rennosti, viettää laatuaikaa pienten poikien kanssa. Eilen päivä oli tosi myrskyinen, joten pitkät kävelylenkit jäi tekemättä ja illalla rakettien ampuminenkin kävi hyvin, hyvin nopeasti. Tai niinkuin Verneri sanoi : "Isi pamputtaa raketeja". Pieni poika tuskin pystyi raketteja katsomaan, niin vinkkaan tuuli lumen kera, ja kädet oli silmillä. Mutta ehkä juuri senverran Verneri sai katsottua, että sisälle takaisin tullessamme huudahti : Oli ihanaa! Sinisiä ja punasia raketeja!

Tärkeitä keskustelun aiheita Vernerin kanssa oli se, kuka on tyttö ja kuka on poika. Kun yritin kysellä, mistä eron tietää, vastaukseksi sain jotain siihen suuntaan että tytöt ovat vaaleampia.


Kaksikerroksisen mökin portaat ja yläkerta/alakerta käsitteet oli myös jänniä. "Menen portaita pitkin alakertaan" "Äiti ja pikkuveli, Verneri on täällä alakerralla!"

Saunareissun jälkeen Verneri huomasi, että Titu-tätillä on rinnat. Onneksi en kuullut sitä, mitä Verneri äidilleen kertoi : "Titulla on tissit. Titu on nainen. Pikkuveli syö Titun tissit kokonaan". Siinä olisin ehkä voinut menettää pokkani pahemman kerran.

Vernerin ja Viljamin yhteiseloa oli mukava seurata,
poikien yhteinen naurutuokio oli iloista katsottavaa.