maanantai 9. helmikuuta 2009

millainen sinä olet

Jouduin yllättäen, ihan huomaamatta ammatinvalintapsykologille. Tai, tiesinhän sinne joutuvani, mutta aikansa keskusteltuamme -ja ajatusteni, aatosteni rönsyillessä normaaliin tapaan, psykologi totesi, että olisi ihan hyvä, jos tekisin ammatinvalintatestit. Olen kuulemma hukassa ajatuksineni ja haaveineni.

Oli mukava jutella itsestä, töistä ja tulevaisuuden haaveista ammattilaisen kanssa. Yllättävän nopeasti hän pystyi tekemään luonteestani havaintoja. Kuten sen, että olen hyvin impulsiivinen ja nopea päätöksissäni. Jostain rivin välistä hän ne ominaisuuteni ja piirteeni löysi.

Kysymykseen : millainen sinä olet -oli yllättävän vaikea vastata. Mitä haluaisin kerta itsestäni ensimmäisenä? Mitkä on ne asiat, jotka ovat tärkeitä tässä tilanteessa? Ehkä itsellekin se tärkein kysymys on, millainen minä todella olen. Olenko sellainen, kuin olen -vai kenties sellainen, kuin muut haluavat minun olevan?

Jos olisi mahdollista, taloudellisesti, haluaisin vaihtaa ammattia ja alaa. Opiskella ja etsi uusia tuulia. Ehkä testin jälkeen on sitten aika pysähtyä miettimään, onko realistisesti mahdollisuuksia opiskeluun vai pitääkö pysyä entisillä urilla -vai kenties opiskella työn ohessa.

Vielähän on työn tekemisen vuosia, mikäli terveyttä riittää, lähes yhtäpaljon kuin niitä on takana. Ehkä haluaisin työssäni lähemmäs ihmistä, mieltä ja tuntemuksia. Kauemmas rahasta ja tuloksen teosta.

4 kommenttia:

Hannele mummu kirjoitti...

Niin, enhän minäkään tiedä, mihin haluan isona..

mm kirjoitti...

Yllättävän paljon sinulle löytyi uusia ajatuksia ja mietteitä. Hyvä psykologi ja sinulla selvästi valmius ajatella...

Meille muillekin on varsin sopiva tuo mietteesi:
"Ehkä itsellekin se tärkein kysymys on, millainen minä todella olen. Olenko sellainen, kuin olen -vai kenties sellainen, kuin muut haluavat minun olevan?"

Jos jotain elämästäni jälkeenpäin muuttaisin, niin varmaan sen, että rohkeammin olisin uskaltanut olla sellainen, kuin olen...

Vicki Li kirjoitti...

Oli varmaan mukavaa päästä juttelemaan asiantuntijan kanssa ja saada vähän uutta näkökulmaa.Kyllähän toki voisit vielä opiskella jotain ihan uuttakin alaa.

ritaHelinä kirjoitti...

Hannele, ehkä me emme kukaan tiedä. Ja vaikka tietäisimme, niin joku polku saattaa viedä ihan eri teille...

mm, yllättävää oli se, että vaikka alkuun tuntui, että psykologi ei ollut kiinnostunut -mutta jotain siinä keskustelun lomassa muuttui, saattoi olla että oma asenne.
Tuota rohkeutta olla se, mitä on, haluaisin itsekin lisää. Pitää opetella ja rohkaista siihen, itseään.

Vicki, minusta on hyvä keskustella asioista ihan ulkopuolisen ihmisen kanssa, joka ei ole lähellä muuten ja osaa esittää oikeita kysymyksiä. Voi, niin haluaisin opiskella jotain uutta.... toivottavasti se jollain muotoa onnistuu- vaikka työn lomassa, jos ei muuten.