lauantai 21. helmikuuta 2009

ohikiitävästä aistimateriaalista

"Vanhemman miehen muistot
ovat erilaisia
kuin nuoren miehen.

Se mikä nelikymppisestä
vaikutti elintärkeältä
saattaa seitsemissäkymmenissä
menettää merkityksensä.

Me tehtailemme tarinoita
siitä ohikiitävästä aistimateriaalista,
joka pommittaa meitä joka taholta,

hajanaisista kuvasarjoista,
keskusteluista,
tuoksuista
ja esineiden ja ihmisten kosketuksista.

Me deletoimme enimmät
pystyäksemme elämään
edes jonkinlaisessa järjestyksessä,
ja muistojen uudelleen lajittelu
jatkuu kuolemaamme asti. "

Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin

8 kommenttia:

Sooloilija kirjoitti...

Ai näinkö siinä kirjassa sanottiin.. Luin kirjan viime vuonna ja olin ihan sen pauloissa. Hyvä kirja. Nyt olen jo kohta kuukauden lukenut hänen uusintaan, Amerikkalaista elegiaa, ja sekin on hyvä, mutta en ihan pääse sen imuun mukaan. Voi olla, että jää kesken. Se on kirjastosta ja siitä on paljon varauksia..

ritaHelinä kirjoitti...

Illalla luin kirjaa juuri ennen nukkumaan menoa. Tuo lause jotenkin hyppäsi silmiin, en tiedä miksi. Mielenkiintoinen kirja, varsinkin yllättävän käänteen vuoksi - osa 2. siis aluillaan. Alku vei mukanaan, sitten ehkä pieni hiipuminen, kunnes 2. osan käänne taas antoi uutta virtaa lukemiseen.

Tämän kirjan bongasin jonkun blogin kirjaluettelosta -tai jostain. Ehkä pitää varata tuo uusinkin -tosin varauksia vaikka mille kirjoille on vaikka kuinka paljon, josko lukisi ne ensin :) Minulla on tämä lukeminen ollut pitkään lukemattomuutta, nyt opettelen taas.

Anonyymi kirjoitti...

Nelikymppisenkin muistot ovat erilaiset kuin kaksikymppisen. Vaikka moni asia on menettänyt merkityksen, ovat sellaiset asiat tulleet tärkeiksi, joita ei olisi nuorena ajatellutkaan. Hyvin nukuttu yö, arkinen päivä ja sama rakas vielä vierellä kuin 20 v sitten... Se mikä ennen oli itsestään selvää, on tämän päivän ihmettä.

Askartelin 40 v synttärikutsuja... seuraile postia! T.Kukkis

susadim kirjoitti...

Tuo viimeinen lause kolahti minuun. Huomasin, että sinulla on pöydällä Pauliina Suden Lukot. Se oli minulle pettymys loistavan esikoisteoksen "Ruuhkavuosi" jälkeen. Miksiköhän vaihtoi koko kirjoitustyyliänsä?! Mikäli et ole vielä lukenut, suosittelen!

Katja Tanskanen kirjoitti...

Deletoimme ja editoimme, vaikkei siitä sittenkään juuri mitään tule ;)

Hannelen paratiisi kirjoitti...

KIvast kirjoitat, uusien muistojen keruu jatkuu myös kuolemaamme asti.

jaanuska kirjoitti...

Muistan kuinka kaksikymppisenä ajattelin että nelikymppisenä elämä on ohitse. Miten olenkaan voinut niin ajatella! Nythän se keinu vasta korkealla ilmassa onkin!

Tervehdys Kiinasta sinne rakkaaseen, rakkaaseen Ouluun!

ritaHelinä kirjoitti...

Kukkis, kaksi- ja nelikymppisen tulevaisuuden haaveet ovat myös niin erilaisia. Mitenkähän omat seitsemänkymppisenä muistelot -muistaakohan enää mitään:) Näin "vanhempana" arvostaa tavallista arkea, nuorempana piti saada aina jotain, vähän enemmän.

Susadim, jotenkin huomaa itsekin, että ainakin yrittää lajitella, ja hiukan deletoida. Kiitos kirjavinkistä!

Katja, mitenkähän saisi tuon editoinnin onnistumaan?

Hannele, ja toivottavasti sitten vanhana muistaa. No, ainakin voi täältä blogista käydä muistelemassa.

Jaanuska, niinhän se oli. Vanhuksia olivat, ikäloppuja nelikymppiset! Juuri aamulla muistelin sitä, kun mummoni muutti Ouluun viidenkympin iässä -ja hän oli minusta silloin niiiiin vanha Mummo. Ups, ja kohta olen sitä itsekin, muutamien vuosien päästä, viisikymmentä. Keinutaan korkealla ja kovaa!