keskiviikko 22. huhtikuuta 2009

energiavajetta

Kevät tuntuu vievän voimia. Uudet asiat innostavat ja vievät energiaa. Ehkä osansa on sillä, että uusi "työ" jännittää hiukan niin, että aikaiseen aamuun herääminen on hiukan liiankin aikaista. Heräilen ja tarkistelen kelloa, ettei se nyt sattuisi jättää herättämättä. Pari aamuvuoroa peräkkäin, ja univajetta riittää ... No, nukutaan sitten viikonloppuna.

Uusien ihmisten kohtaaminen ja uusien asioiden oppiminen on väsyttävää. Intoa kyllä riittää, mutta taitoa ei ehkä niinkään. Keskustelin koulutuksesta ja työssä oppimisesta työkavereiden kanssa (puhun nyt työstä, vaikka varsinaisesti eihän tämä työtä ole -jos työn määritteenä pidetään palkanmaksua), ja he olivat sitä, että koulutus antaa lähihoitajan työhön vain 10% osaamista, kaikki loppu tulee käytännön tekemisestä. Itse kyllä kaipaan työhön myös teoriaa, joten ehkäpä kevyen lukemisen lisäksi lainaan psykiatrian perusteita käsitteleviä kirjoja. Vaikka yritän ottaa työn kevyesti, tehdä niitä töitä joita osaan, silti ihmisen tuskan ja ahdistuksen kohtaaminen on raskasta. Tuska ja ahdistus, joka näkyy silmistä, käytöksestä, sanoista - johon ei tunnu vahvat lääkityksetkään auttavan.

Näinä muutamina päivinä olen yrittänyt olla ihminen ihmiselle. Jutella mukavia, saada naurua ja hymyjä aikaan -keventää asukkaiden pitkää päivää. Itse olen ajatellut niin, että tehtäväni on tehdä osaltani se, että jokaisen asukkaan päivä on hivenen helpompi ja vähän valoisampi. Vaikka ammatinvalintapsykologi olikin sitä mieltä, ettei minusta hoiva-alalle ole, uskallan olla eri mieltä asiasta. Kevyt, mukava höpöttäminen näkyy sopivan ainakin jollekulle -ja siitä olen itsekin iloinen. Ehkäpä se saattaa olla terapeuttistakin, mene ja tiedä.

Miten pienistä asioista asukkaat saavat hyvänolon tunteita, ihan kun jaksat istua ja jutella, kuunnella hetken. Käydä kahvilla, ihastella taidetta, lukea lehteä. Kävin asukkaan kanssa taidegalleriassa, ja sekös oli taiteilijalle suuri ilon aihe - kahvia nauttiessamme olimme ihan sanattomia kaiken sen kauniin ympäröimänä. Galleriassa oli tauluja, jotka olivat mukaelmia Vincet van Goghin työstä -ihalilin niitä asukkaalle, joka on itsekin taiteilija. Tähän sain kommentin:

Van Gogh oli hyvin sairas mies. Se leikkasi itseltään korvan. .... olenhan minäkin sairas, mutten niin sairas että itseltäni korvan leikkaisin.

3 kommenttia:

Hannelen paratiisi kirjoitti...

Kevyt, mukava höpöttäminen ei ole koskaan pahasta.

Rita kirjoitti...

Mielenkiintoista. Opiskeletko oppisopimuksella vai mitn, palkatontako?

Anonyymi kirjoitti...

mita olin etsimassa, kiitos