keskiviikko 1. heinäkuuta 2009

portaista palveluun

Tänään kaupungilla kävellessäni löysin kauniita muotoja. Että kylmät, betoniset portaatkin voivat jollain tavoin puhutella. Ihan niin, että piti pysähtyä ihastelemaan. Näkymä kuvattu linja-autoasemalta rautateiden alikulkuun päin.

Linja-autoasemalla on Pelastusarmeijan myymälä, ja siellä mukavia retro-väriyhdistelmiä. Taitaa olla aika harvinaisia kertoja, että ostin itselleni vaatteen kirpputorilta. Ei siksi ,etten haluaksi -vaan lähinnä siksi, että oman kokoisteni vaatteiden löytäminen miltään kirpputorilta on tuskastuttavan vaikeaa. Täällä oli hienosti oma teline meille hiukan isommille naisille.

Erilaisiin myyjien asiakaspalvelutaitoihin törmäsin tänään. Olen varmaan kamala, vaikea palveltava -tai no, harvoin asiakaspalvelusta valitan. Mumisen itsekseni tai kavereille, ehkä kirjoitan tänne -siinä se. Hyvästä palvelusta muistan kyllä kiittää myyjä heti. Muistathan sinäkin!

Auton huoltoliike ja se Mies. Mukana oli omakin mies, mutta auto on minun. Vaikkakin on molempien nimissä. Niin se huoltoliikkeen Mies. Selvitti kaikki tekniset asiat -arvaatte varmaan kelle: sille minun miehelle. Yhden vaivaantuneen katseen hän jaksoi minuun suunnata. ARGH! Edellisen automerkin huoltomies oli sen sijaan ihana, jutteli naiselle ihan niinkuin miehelle -selvitti tekniset asiat. Mitä siitä, vaikka en mitään niistä ymmärrä, mutta tulin hyvin palvelluksi. Tämä huoltoliikkeen Mies saa asiakaspalvelutaidoistaan ala-arvoisen. ARGH.


Pelastusarmeijan Retro, Ratakatu 6, Oulu

Oulun ainoasta kunnollisesta tavaratalosta sain sitten ihanaa palvelua. Kanta-asiakaskortti oli jäänyt kotiin, ja kenkien hiertämiin jalkohin hankitut sukkaset olisivat olleet kanta-asiakkaille tarjouksessa. Yhden euron halvemmalla. Myyjä (nainen) soitti asiakaspalveluun saadakseen korttini numeron. Tosin en jaksanut odottaa niin kauaa että kiireinen asiakaspalvelu olisi ennättänyt vastata, ja maksoin kitisemättä sen euron korkeamman hinnan. Mutta mieli tuli hyväksi ja iloiseksi!


Pelastusarmeijan Retro, Ratakatu 6, Oulu

Vapaapäivä sujui ihan mukavasti. Ikkunoitakin sain pestyä muutaman, jatkuu seuraavalla pilvisemmällä säällä. Työkaveri aikojen takaa aikoo tulla käymään perjantaina lomamatkalla, häntäkin on mukava nähdä. Ystäväni kertoi voittaneensa taas matkan, jo toinen voitto kuukauden sisällä . Saimme tingattua auton muutamia satoja euroja maksavan öljynvaihdon ilmaiseksi automyyjältämme -mitäs olikaan mennyt myymään huolletun ja hyvän auton, johon sitten yllättäen olikin jäänyt tekemättä tärkeä jokin-öljynvaihto 50 tkm sitten.

Että voi olla onnellinen. Siitä ettei ole viittäsataakuutta ikkunaa. Että vanhat työkaverit vielä lämmöllä muistavat. Että ainakin ystävällä on hyvä arpaonni. Että käytetyn auton myyjä on ihminen ja ymmärtää, kun rouva vähän ääntään korottaa.

Oonko mä joku ällö-positiivi?

edit. nyt saan olla vielä enemmän positiivi...
pääsen ystäväni seuralaiseksi voitetulle vkl- matkalle Italiaan.
Kiitos ystävyydestä ja kaikesta, T !

4 kommenttia:

melkoelli kirjoitti...

Kurkkimuksella. =)

ritaHelinä kirjoitti...

kiitos kun jätit puumerkin :)

helena kirjoitti...

Ole vain tuo IHANA ällö, koetan seurata perässä ja hyvää tulevaa matkaa!

Hannele miettii kirjoitti...

Kauniit raput omalla tavallaan. Nykyään ovat autoliikkeen myyjät oppineet puhumaan naisillekin.