Haa, vanha suorittaja iski jälleen. Yöllä odotelessani unta mietin kirjoittamisen ja raportoimisen aiheita tänne, Helinään.
(On muuten ihanaa, että on näin ihana toinen nimi. Kiitos Äiti ! Blogi on siis osa minua - Helinää ja silloin kun sopivalle vienolle ja kainolle päälle satun, niin kirjoituskin voisi olla helinää... - no, sitä voi ehkä odotta jonkinaikaa. Ehkäpä jos pöytälaatikosta löytyisi sopivia runoja, ne voisi ehkä helistä.)
Niin, asiaan.
Edellisestä blogistani kaipaan sitä haircut-osiota, jokapäiväisiä kevyitä höpinöitä, joista en usko kenenkään muun innostuvan kuin itseni - päiväkirja ominaisuudessa.
No niin, ehkä nyt päästään asiaan. Siis kaksi uutta luokkaa. Huomenna (se suorittaja osio) ja eilen. Mitä aioin tehdä, suunnittelen tulevalle viikolle ja mitä sitä sitten onkaan tullut tehtyä. Tähän voisi sopivasti sisällyttää tämän fyysisen minän pienenemisen myös, olisipahan siihenkin hommaan joku julkinen taho, joka säälivällä silmällä katsoisi ison naisen pienennemis yrityksiä. (hei, tuo oli kirjoitettu hymy huulilla...:)
Tämän viikon suunnitelmiin ja jo sovittuihin on pari asiakaskäyntiä. Pitää tehdä tarjous verhojen ideoinnista ja yhdestä pesuhuoneprojektista. Yhtä aiemmin aloitettua projektia säädetään, piirrän uusia kuvia vanhan hirsitalon yläkerran huonejärjestyksestä. Yllättäen remontti laajeni, ja sainkin vapaammat kädet suunnitella tilajärjestystä.
Pitää liikkua enemmän kuin aiemmin. Mikä ihme siinä on, että näin kun on enemmän aikaa, ei saa liikuttua. Tyttö, uimaan siitä! Toivottavasti suunnitellut uima-treffit kaima-ystävän kanssa vihdoin ja viimein onnistuu. Vesijuoksu on erityisen mukavaa, kun on mukana hauska ystävä; hauskoja päättömiä juttuja. Siinä on mummojen korvat punaisina kun kaimat höpöttää.
Nyt pitää nauttia myös näistä vapaista hetkistä, parin viikon päästähän alkaa se puolenvuoden projekti suunnittelijana verho- ja verhoomoliikkeessä. Sitä odotan tosi innolla, yrittäjät ovat mukavia ja varmaan meillä on toisillemme paljon annettavaa. Uskoisin, että opin paljon uusia asioita tämän jakson aikana.
Veekuakin on kyllä ihan jo ikävä. Eipäs olla aikoihin nähty, saisikohan sitä mitenkään tälleviikkoa soviteltua tätin ja pikkuPikkuSiskon pojan aikatauluja yhteen. Taitaa Veekulla olla kovasti niitä päiväkoti-kiireitä. Onpas se, mitä ihanin pikkumies. Veeku.No, tulihan tästä : suorittajan pitää -suunnitelma.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti