Keski-ikäisen naisen kriisiä. Kirsi Virtasen tarkastelu keski-ikäisen naisen traumasta, apua! Vaikka en nyt aivan allekirjoita kaikkea mitä Virtanen sanoo -enemmän tai vähemmän tosissaan- niin jotain sieltä osuijauppos.
Faktinen keski-ikähän on kohdallani jo ohitettu, tuo 41 vuotta. Tosin Virtasen tantat kuuluvat ehkä enemmänkin lähemmäs eläkeikää. Emme vielä me, reilut nelikymppiset.
Tai, enhän ole tantta, ENHÄN?
Työhakemuksia tehtyäni ja niihin kohteliaita vastauksia saaneena (, mutta valitettavasti tälläkertaa...) olen pohtinut tätä ikäkysymystä. Onko sittenkin niin, että nelikymppinen nainen on liian vanha työmarkkinoille? Vai onko sittenkin kyse siitä, mihin Virtanenkin viittaa, että liiallinen kokemus on pahaksi. Nuori nainen tyytyy työmarkkinoilla pienempään palkkaan eikä kyseenalaista työpaikan käytäntöjä.
Ehkä se niinkin on. Tässä iässä osaa jo vaatia työpaikaltaan -jos siihen on vain mahdollisuus. Enää ei välttämättä tarvitse todistaa osaamistaan ja kyvykkyyttään - sen olemassa olo tiedetään muutoinkin. Ei pelkää ottaa kantaa asiohin ja osaa -yleensä- tuoda oman mielipiteensä esille. Mutta eikö tässä olisi nimenomaan työnantajalle mahdollisuus, ihminen joka osaa ajatella, harkitseekin jo hiukan ja tekee työnsä tuottavasti.
No, enempää en nyt tästä, muutoin menee paatoksen puolelle. Tiedä tuota vaikka joku mahdollinen tuleva työnantaja-ehdokas lukee tätä, ja vahvistaa käsityksiään nelikymppisestä naisesta.
No, odottelen että puhelin soi, ja joku ehdottomasti haluaa minut. Faktisesti keski-ikäisen naisen.
2 kommenttia:
Minulla työhakemukset tärppäsivät aina paremmin kun en maininnut ikääni.
Töitä en saanut, mutta sain sentään kokemusta haastattelujen muodossa ;-)
no mutta kun ryökäleet osaavat varmaan laskea, cv:n iästä...
kokemushan se on,haastattelukin. Ihan mukavia kokemuksia, kehittäviä.
Lähetä kommentti