keskiviikko 13. helmikuuta 2008

Lomakuumetta. Lämpimän loman tarvetta. Huomaan kuljeskelevani matkanjärjestäjien sivuilla, etsiväni matkaa ja kohdetta. Siitäkin huolimatta, ettei taloudellisesti eikä juuri muutenkaan matkaan ole mitään mahdollisuutta. Ehkä kuitenkin saan haaveilla, katsella aurinkoisia kuvia. Näitäkin värikylläisiä, ihania, houkuttavia kuvia. Alkuperäisinä ja käsittelemättöminä täällä.








Lomani olen yleensä matkaillu itsekseni, lukuunottamatta kahta matkaa. Toisen miehen kera juhlien hänen syntymäpäiviään, toisen viime syksynä ystäväni Tarjan kanssa Montenegrossa. Ai, onhan se vuosien vuosien takainen matka pikkuPikkuSiskon ja ystävän kanssa Thaimaassa.

Upeita olivat nämä matkat seurassa, ja yksinkin on ollut mukava matkustaa. Yhden ja ainoan matkan olen olen ollut ns. naispaikalla. Se jäi ensimmäiseksi ja todellakin viimeiseksi. Karmaiseva kokemus.

Yksin matkustamisessa on puolensa. Kun haluan olla yksin, tehdä mitä itse haluan, voin todellakin olla yksin ja tehdä mitä haluan. Tämä sosiaalinen luonteeni löytää myös seuraa joko pariskunnista tai muista yksin matkaavista naisista. Silloin kun sitä tarvitsen.

Onneksi viimesyksyinen matka todisti sen, että myös kahdenkin on mukavaa. Silloin kun mielenkiinnon kohteet on suurinpiirtein samanlaiset, odotukset matkalta suurin piirtein samanlaiset ja kumpikin viihtyy myös omassa seurassaan.

Nyt tyydyn selaamaan jo matkattujen matkojen kuvia ja etsimään uusia seikkailujen kohteita.

edit. hei niin, oli se loma miehen kanssa myös ihana. Mies kun ei muuten ole matkustavaista sorttia, siksi matkani teen yleensä yksin.

2 kommenttia:

katriina kirjoitti...

Kylläpä olet löytänyt värikylläisen kohteen ja muokannut houkuttelevan pehmeät kuvat. Ihailen naisia, jotka matkustavat yksin. Tiedän että selviäisin ja pitäisin luultavasti siitä, mutta en uskaltaisi silti lähteä.

riitta Helinä kirjoitti...

yleensä ihmetellään ja ihaillaan rohkeutta matkustaa yksin. minulla se on pakko, jos haluan lomailla. mies kun ei lähde- ja on antanut minulle vapauden mennä.

ehkä tärkeintä on pitää järki kädessä, kun ei kukaan ole huolehtimassa ja perään katsomassa.

Ihan extreme-matkalle en yksin lähtisi. Tähän saakka olen turvautunut valmiisiin pakettimatkoihin, joissa on hyvät ja luotettavat matkaoppaat. Silloin on apuakin lähellä, jos sitä tarvitsee.

Tähän kevääseen kaipaan värejä, niiden tuomaa iloa ja innostusta. Edes siis kuvista...:)