Tänään oli ihan hauska päivä. Mukavakin. Suurilta osin. Mies heräsi ehkä hiukan liian aikaisin, kahvit nisun kera juotiin viiden aikoihin. Jatkoin kylläkin unia puuron jälkeen, nukuin ja näin villejä unia kahdeksaan saakka. Unista ei sen enempää, painokelvottomia kaikilta osin.
Aamu alkoikin tehokkaasti, asiakkaan laatoitukset saivat muotonsa - piirrustuksiin. Ihan mukavia ideoita keksin, mielestäni. Toivottavasti asiakaskin on samaa mieltä.
Heti aamuun sanoin kohteliaasti kieltävän vastauksen erääseen työtarjoukseen. Tarjous ei houkutellut finassipuoleltaan, muutoin houkuttavuutta olisi ollut ihan riittämiin. Uusia tuotteita, uusia kontakteja, kilometrejä kilometrien jälkeen. Mutta päädyin kieltävään vastaukseen, mielestäni tein järkevän päätöksen.
Kirjoitin yhden työhakemuksen. Asemoinnit ja ohjeet unohdin kokonaan, kokeilinpa luovempaa versiota. (hups, onkohan se liian luova?) Markkinoin itseäni. Kuvankin laitoin, ilme siinä ehkä hiukan muikea. Mutta se kuva niin hymyilytti minua, kuinka olinkaan saanut otoksesta niin kapeakasvoisen ja muikean. Toivottavasti se hymyilyttää arvoituksellisuudellaan myös hakemuksen lukijaa. (no, kuva ei ollut ihan näin sumea. hiukan tarkempi.)
Vesijuoksemassa kävin myös, ja tekipä hyvää. Pitäisi saada taas aikatauluihinsa säännöllinen uiminen ja vesijuoksu. Niin hyvä olo tulee uimisen, vesihieronnan ja saunan jälkeen. Siihen lämmin kuppi ihanaa kaakaota. Lähes täydellistä.
Kävin myös viemässä paperit tulevaan työkokeilu paikkaan. Huvittaa, näiden kahdenkymmenen vuoden jälkeen lähteä työkokeiluun! No, kerrottakoon että ihan on oma lehmä ojassa. Puolivuotta syventyen verhoihin, tekstiileihin, verhoiluihin. Siihen rinnalle sopivasti sisustussuunnittelua. Nyt, kun vielä ei tarkalleen tiedä mitä haluaisi tehdä. Olen ihan iloissani ja onnessani. Jotain erilaista, jotain uutta!
Taloyhtiö muuttaa nettiyhteyttä, johonkin ADSL:ään. Siihen piti käydä ostamassa uusi modeemi. No nyt saan sen lentävän netin. *wirn* Se on siis nimitykseni langattomuudelle. Jos joskus kävisi niin, ettei tämä yksi kone enää meille kahdelle riittäisi ja joutuisimme hankkimaan toisen, kannettavan. Outoa.
Iltapalaksi söimme karjalanpiirakoita ja munavoita. Pisteet eivät ihan tänäpäivänä riittäneet. Nälkäkin on. Mies pyysi minua kestämään näläntunteeni kuin mies. Mutta eikös ne miehet syö nälkäänsä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti