siirtyi parempaan ajankohtaan. En myöskään uskaltautunut kyläilemään pikkuPikkuSiskolle, jos tauti sattuisi olemaan tarttuvaa sorttia.
Siivous siis jatkui työhuoneen puolelle, ja kirjahylly kirjoineen pyyhittiin ja järjesteltiin. Pölyä oli ihan riittämiin - miten ihana raikas tuoksu täällä nyt onkaan! (onneksi se pölypunkki-hysteria on ollut ihan turhaa, kiitos Juhani Itämies!)
Kirjat menivät värilliseen järjestykseen. Punaisia kirjoja, oransseja, mustat, valkoiset, siniset; kaikki omissa ryhmissään - kauniisti. Monta kirjaa löytyi luettavaksi, kun olisi jostain löytynyt vielä se aika ja into lukemiseen. Pitänee toteuttaa Tekosyyn neuvoa viedä televisio naapuriin.
Siivouksen lomassa tulee selailtua myös vanhoja muistoja, runokirjoja, päiväkirjoja ja myös vanha vieraskirja löytyi siivouksen lomassa. Vieläko joku harrastaa vieraskirjoja? Nuorena kirjani olen aloittanut, ensimmäinen merkintä on lakkiaisten aikaan (onko siitä todella niin kauan, toukokuussa 1984), ja viimeisin kirjoitus vuoden 2000 alulta. Historiaa nuoruuden ja hulluuden, vapauden ja hulvattomuuden aikoihin, matkalla keski-ikään ja viisauteen, seesteisyyteen ja tyyneyteen. (no johan nyt repes, täällä ihan hymyilyttää)Samalla tässä kuuntelen Yle 1:n Kultakuumetta, Liisa Vihmasen juttua päiväkirjasta. Sopii teemaan. Muistatkos sinä ne lapsuuden muoviset päiväkirjat, lukkoineen? Muovin tuoksu, pieni lukko, pehmeät kannet. Nuoren naisen salaisia tarinoita. Lapsena päiväkirjoissa oli lukko ja salaisuudet pieniä, vanhempana päiväkirjat salaisuuksineen vakavampia tuntojen tunnustuksia - ilman lukkoa.
Takaisin Vieraskirjaan. Monta ystävää on jäänyt matkalla muistojen joukkoon, yhteydenpito hyvienkin ystävien kanssa on jäänyt vuosien varrella. Miksi?
No, ehkä paras merkintä tässä vieraskirjassani on pikkuPikkuSiskoni kirjoitus ja piirrustus. Tähän aikaan asuimme kaksi itsellistä nuorta naista Oulun keskustassa. Ehkä siivoaminen oli silloin jäänyt vähemmälle, mielessä oli vallan jotain muuta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti