maanantai 30. kesäkuuta 2008

työpaikka kotona- työpukuna yöpuku

Kotona työskentely on haasteellista. Kuinka saada työpäivä alkuun reippaasti, silloin kun työmatka on makuuhuoneesta työhuoneeseen? Jostain luin - olikohan niksiPirkan kootut- vinkin, jossa ehdotettiin kuntopyöräilyä kotona ennen töiden aloittamista, ikäänkuin työmatkaksi. Nyt oma työmatka taittuu varpaisillaan yöpuvussa hipsutellen -ja herkästi paperitöitä tehdessä yöpuku saattaa olla työpukuna lounaaseen saakka.

Pitäisi ehkä siis laittautua vaatteisiinsa ja meikkeihinsä, ottaa työminä käyttöön heti aamusta. Olisiko silloin tehokkaampi ja enemmän työtä tekevämpi olotila? Vaikeaa voi olla työn ja kotiarjen rajan veto - työthän on kotona 24 h, eivätkä jää minnekään. Olen kyllä vetänyt rajat sille, etten rasita päätäni (ainakaan tietoisesti) työajan ulkopuolella.

Myös työajan määrittely on opeteltavaa. Jatkossa kauppamatkustajan työaika saattaa joinain päivinä venyä pidemmäksi ajoineen - onhan silloin lupa pitää kotityöpäivänsä hiukan lyhyempänä? Tavoitettavissa edustajan pitänee olla puhelimitse lyhyempinäkin työpäivinä. Vielä ei puhelin valtavasti häiritse - mutta sekin asia korjautunee ajan myötä. Sitä on toivominen. Ehkä joskus jopa toivon, että olisi edes hetken hiljaa -tuo Nokiani.

Joskus on mies - tämän lyhyen urani aikana- maininnut keittiön siivoamattomuudesta tai pyykkien pesemättömyydestä. Mutta- enkös minä ole töissä kotona? Kuka muukaan tekee työaikana kotitöitä- raivaa keittiön astiapinoja ja pesee kalsareita? Vai kuuluuko se kotityöläisen töihin?


3 kommenttia:

Obeesia kirjoitti...

Tein muutaman vuoden töitä kotona ja lähdin täältä keikoille pitäjälle. Työpuhelin oli auki aina pyhät arjet.

Etätyöllä on etunsa mutta myös haitat. Vapaus, vaikka yöpuvussa kirjoitella ja vastaanottaa puheluita tai vaikka käydä uimassa tai hiihtämässä välillä. Toisaalta iltayöstäkin joku saattoi soittaa ja kertoa, että jossain tapahtuu jotain, jonne olisi toimittajan hyvä lähteä.

Lopulta oli pakko rajoittaa jotenkin työtä. Suljin puhelimen hyvissä ajoin illalla. Sovin viikonloppuvuoroista kollegojen kanssa.

Vähän samanlaista suunkopua meilläkin oli miehen kanssa. Hän marisi, kun joutui laittamaan ruokaa. Jos minulla oli kirjoitusinto päällä, en tietenkään halunnut keskeyttää sitä. Minulle riitti pieni suupala pahimpaan nälkään.

Anonyymi kirjoitti...

Hei Helinää!
Tuo työ-yöpuku kuulostaa tutulta.
Meillä mies tekee noin kerran viikossa työpäivän kotona, (toimistotyötä) välttääkseen pitkän työmatkan. Saattaa aloittaa jo kuuden jälkeen ja lopettaa joskus viiden maissa. Istua töröttää Nanson sortsipyjamassa koko päivän ja juttelee "tärkeitä" puhelimeensa. Välillä naputtelee tietokoneellaan ns. tarjouslaskentaa teollisuudelle.Hyvin näyttää sujuvan, vaikka aamupesutkin olisi tekemättä.

riitta Helinä kirjoitti...

obeesia- täydellistä työtä ei liene ole olemassakaan. tällähetkellä tämä vapaus tuntuu hyvältä - tosin se myös hirvittää. olen tottunut tekemään töitä yleensä paineen alaisena, ja enemmän ja vähemmän häiriötekijöitä ympärilläni. Nyt tämä oma rauha tuntuu ihmeelliseltä- samoin kun myös se, että itse määrää aikataulunsa.

anonyymi - niin se menee. minäkin yllättäen huomaan, että hampaat on pesemättä ja tukka on takussa. mies naureskeleen mun työ(yö)puvuille- ei ole kovin vakuuttunut asiasta.... :)