Veekula kävi kylässä, äitinsä ja isänsä kera. Pieni herra toi tädilleen kukkasia. Ihanan pienen kukkasen, joka pääsi kunniapaikalle olohuoneen pöydälle.
---
Veekulan kylässä käynti tuli niin äkkiseltään, että piti leipoa jotain. Kanamunat syötiin lounaalla uusien pottujen, voikastikkeen ja salaatin kera - joten piti tehdä piirakka ilman kananmunia. Ohje löytyi googlettamalla "kanamunaton" Tellun elämää -blogista. Tein piirakan puolikkaalla ohjeella pyöreään uunivuokaan. Ihanan pehmeä pohja - 
hyvin maistuvainen. Veekulakin tykkäsi. Myös pikkuPikkuSisko ja sen mies. Myös minä ja minun mies. ---
Veekula tuli sisään, ja heti olohuoneessa osoitti sohvaa ja sanoin :"Ei oo tuo". Niin, mies ei ollut vielä kotona, ja siinä paikalla edellisellä kyläily kerralla mieheni istui. Mitenpä muuten asian voi fiksummin kertoa, jos sanavarasto on suppeahko.
---
Uusi sana löytyi sanavarastoon, Kone. Isin Kone ja Äitin Kone. Pientä inttoa käytiin siitä, onko pöydällä ollut Kone Iitun vai Isin. Läppäri siis.
Ei tainnut Kone olla aikoinaan ensimmäisiä sanoja opittavaksi - omassa varhaislapsuudessa.
Ei tainnut Kone olla aikoinaan ensimmäisiä sanoja opittavaksi - omassa varhaislapsuudessa. ---
Mitä tässä olen kuunnellut syrjäkorvalla Veekulan ikäisten jutteluja, niin sanajärjestys on mukavasti samanlainen. "Äiti tuolla on" - verbit ovat lauseen lopussa. Saksalainen sanajärjestys. Olisiko se sittenkin loogisempi? (kyllä oli kamala kieli opittavaksi, ei siinä auttanut Skullen opit eikä mitkään)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti