Pilvisiä tunnelmia Viitasaarella - ukkostikin hiukan. Vettä Viitasaari ja Iisalmi välillä tuli hyvin, hyvin reilusti. Matka taittui kuudenkympin vauhtia varovasti, Puikelon kirsu hörppäsi vettä välillä ja jotkut kanssamatkaajat pysähtyivät odottamaan sateen taukoamista. Sadekeliä riitti mielestäni lähes tunnin verran -tai siltä se ainakin tuntui. Toivottavasti tällaisia sateita ei enää kohdalle satu, oli liian jännittävää ja rasittavaa.Puikelo = autoni
Kirsu = mieheni nimitys konepellin nokalle.
On kuulemma yhtä pitkä kuin allekirjoittaneen nokka. Eikun nenä.
Lepikon torppa oli matkan varrella. Minulle ainoa oikea presidentti on ollut UKK. Vaikka enpä juuri hänen presidenttikautenaa kovin kiinnostunut ollut senkummemin presidenteistä kuin politiikastakaan.
Täällä en suostunut maksamaan euroja siitä, että olisin päässyt torppaan.
Työmatkoilla tulee ajatuksia pysähtyä sinne ja tänne, nähtävyyksille.
Mutta sitähän ollaan töissä eikä lomamatkalla.
Joskus työn ja vapaa-ajan raja vain jotenkin hämärtyy
- unohtaa laulellessaan ja ajaessaan olevansa töissä.
Onneksi aurinkokin paistoi, hiukan. Taivas oli sininen ja pilvet valkoisia. Mitäpä muuta se reissunainen ajaessaan tekee kuin napsii kuvia kännykällä? Tästä ilahduttavasta ilmiöstä piti ottaa kuva - matka oli jo kotiinpäin.Kyllä minä ihan tarkkaavainen kuski olen,
silmät tarkkana seuraan tienvieriä hirvien varalta,
käytän handsfreetä ja yritän rajoittaa puhelut minimiin.
Vanhan kaupparatsun tapoja
(ajaessa hinnaston lukeminen,
tilauksen kirjoittaminen ja ilman handsfreetä puhuminen)
en aio opetella.
Mitä tähän voi sanoa? PERUSKORJAUSMYYNTI. Kertokaa, mitä se tarkoittaa. Kiitos.
Uusi valaisin pääsi kotiin. Nyt siinä palaa valo päivälläkin. Niin ihastuttava se on.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti