tiistai 8. heinäkuuta 2008

jos sunnuntaina- niin miksei sitten maanantaina ja tiistainakin

Eikös ole mukavaa, kun on ainakin yksi aihe, mistä puhua. Ei tarvitse miettiä, mitä tuntemattomalle sanoisi, puolitutunkaan kanssa ei kummastelut lopu, ja voihan näillä puheenaiheilla myös elvyttää parisuhteen keskusteluakin. SADE, SADE.... SADE. No, kyllä olisin jo sitä mieltä - vaikka periaatteessa sateesta pidänkin (tai no, ainakin lämpimistä kesäsateista) - että jo voisi loppua. Voisi vaikka aurinko paistaa ja voisi vaikka lämpötila nousta lähemmäksi kahtaakymmentä kuin kymmentä. Kuinkahan lämmin syksy meille tuleekaan?


Sateisissa päivissä on tietenkin puolensa. Päiväunet maistuu mitä makeimmalle (kuuntelen tuolta sohvalta miehen harrasta "kevyttä" päiväuni-kuorsaamista), lämpimät keitot ovat oivaa ruokaa ja periaatteessa on aikaa tehdä erilaisia järjestelytöitä sisällä. Hyvin periaatteellista tämä onkin, vielä ei ole niin paljoa satanut, että olisin saanut oman työhuoneeni järjestettyä. Kuinkahan pitkään ja kuinkahan paljon sitä sadetta saisi olla?




Itseäni ilahdutin tälle aamua kampaajakäynnillä. Punapäästä tuli brunette, hiukan piristäen kevyillä punaisilla raidoilla. Tähän tummuuteen on taas tottuminen, mutta toisaalta - eihän seuraavaan kampaamokäyntiin ole kuin reilu kuukausi - ja silloin voi olla taas uudet kujeet mielessä minulla tai kampaaja-Maritalla. Hiusten väri vaihtuu siis lähes joka kampaamoreissulla, onko muita samanlaisia tapauksia? Pitäisiköhän sitä jo pikkuhiljaa osata päättää, mikä olisi Se Oikea Väri?




Mökillä aloitin kirjan kirjoittamisen. Katsoin Levengood & Hietamies haastattelun, ja Hietamies totesi, ettei kirjan kirjoittamiseen voi odottaa inspiraatiota. Kirjaa pitää vain alkaa kirjoittaa. Piste. Hietamiehen kirjojen kirjoittaminen kestää yhdeksän kuukautta, per kirja. Tästä innoittuneena minäkin sateisena päivänä, en lainkaan inspiroituneena, aloitin kirjoittamisen. Kirjastani on ensimmäinen kappale kirjoitettuna, toista aloitettu. Ensimmäinen henkilö istuu jo pöydän äärellä, ja kaksi seuraavaa ovat jo pihalla tulossa - kirjaan. Ihan oikeasti - kuulen jo niiden äänet ja naurun. No, kuinka vakavaa tämä kirjan kirjoittaminen sitten onkaan, en tiedä. Voi olla, ettää jää näihin kappaleisiin tai voi olla ettei jää. Ajatelkaas- jos minusta tulisi kuuluisa kirjailija, kirjastani ostettaisiin heti elokuvaoikeudet ja kirjoittaisin toisen ja kolmannenkin kirjan. Rikastuisin. Olisin menestyvä kirjailija. (saahan sitä haaveilla - ja kirjoitella tätä blogiansa. )


.... jos nyt joku otti tuon kaiken edellisen tosissaan, niin älä... minua täällä näytön tälläpuolen hiukan hymyilyttää .......




Nyt -juuri nyt- ennenkuin haaveilu menee liiallisuuksiin, pitää tehdä jo töitä. Loppuviikosta matka taittuu kohden Kokkolaa ja Vaasaa - lauantaina pääsen käymään asuntomessuilla. Ensiviikolla Seinäjokea, Iisalmea. Kotiin vasta sitten torstaina, viikko ollaan työ- ja vapaa-ajanreissulla. Toivottavasti säät suosivat viikonlopulla, jotta mökkireissusta tulee mukavampi. Toisaalta, eikös se sateella uimavesi tunnu paljon lämpimämmältä? Huomenna pääsee käymään Veekulan luona kylässä- tutkailemaan mitä kaikkea 2-vuotias saikaan lahjaksi syntymäpäivillään. Huomenna on siis iloinen päivä - satoi tai paistoi.

Ei kommentteja: