mökkilomat, kampanisut ja tiskausta

Mökkilomailumme tavat ovat vuosien saatossa muuttaneet muotoaan. Ensimmäisen kerran kun mieheni (silloin seurustelumme oli hyvin alkuvaiheessa) toi minut tänne mökillensä oli kylmää ja pimeää - siis talvi. Muistan ihastelleeni kaunista tähtitaivasta rappusilla ja ulkovessa niillä pakkasilla ei tuntunut kovinkaan miellyttävältä. Muutoin mökissä oli lämmintä ja mukavaa - tosin tulevaan anoppilaan ei vielä silloin uskallettu tulevaa miniää viedä.

Silloin kun miehen vanhemmat -Laina ja Martti- vielä elivät, ruokahuolto pelasi erittäin hyvin. Lounaat nautimme vajaan puolen kilometrin päässä olevassa miehen kotipaikassa, ja nuorta rouvaa ei ruuanlaitolla kovinkaan rasitettu. Anopin paistamat rieskat olivat mitä parhaimpia, ja mustikka- ja omenapiirakat mitä makeimpia - samoin yhtä maistuvia kampanisuja ei enää saa maistaakseen. Yhtä hyviä, hiukan ehkä eri reseptillä tehtyjä, teki Tyyne-mummo. Valitettavasti nämä perinteisen koillismaalaisten herkkujen taitajat ovat pilvien tuolla puolen, eikä tieto ja taito ole siirtynyt jälkipolville.

Tiskaaminen aiheutti aikoinaan ätinää allekirjoittaneessa. Käsin tiskaaminen liian matalalla tiskipöydällä ei ollut silloin mitään herkkua. Nyt uudistuneen keittiön myötä tiskitaso nousi muutaman sentin, ja tiskaaminen on helpompaa. Ihmeellistä, että jopa nautin siitä - terapeuttisena ja rauhoittavana. Kuitenkaan en arkioloissa siirtyisi käsintiskaukseen - tätä riemua jaksaa juuri viikon tai kaksi.

Mökillä on vietetty niin jouluja kuin juhannuksia. Nykyään ei enää talven koviin pakkasiin tee mieli tulla, samoin kuin juhannuksen valtavat sääskimäärät pitävät meidät lähinnä kaupunkimaisemissa keskikesän aikaan. Mutta keväällä, näin loppukesästä ja syksyllä täällä on mukava ja rauhoittava olla.

Mökkirutiinit ovat lähes samat aina - minä huolehdin ruokahuollosta ja mies keksii tekemistä milloin mistäkin. Mökki on yhä edelleen "keskeneräinen" - tai ehkä se paremmin päivittyy vuosi vuodelta. Yhdestä asiasta en halua luopua, vesipadassa lämmitettävästä vedestä. Siinä lämpiää niin tiskivedet kuin pesuvedet, enkä halua tänne mitää boileria vettä lämmittämään. Ulkovessasta eli huussista eli pikkulasta olen luopunut ihan mielelläni.

Nyt on taas jälleen kerran joitain putkivirityksiä menossa, muutamia lamppuja pitäisi vaihtaa ja keittiöön on kaappiin kaksi uutta ovea valmiina. Olisihan tässä, leivinuunin voisi uudista takaksi, makuuhuoneeseen pitäisi tehdä vaatekaappeja, mielestäni katot kaipaisivat vaaleata pintaa, pitäisi rakentaa sääskitiivistä terassia, grillitupanen voisi valmistua jne. Onkohan tämä koskaan valmis ja onkohan miehellä koskaan lomaa jolloin ei jotain pientä olisi tekeillä?

Rakastan tätä rauhaa ja hiljaisuutta, näitä maalaismaisemia. Ajatukset kaupungin kiireestä jäävät hetkeksi taka-alalle, saatanpa jopa nukkua reilut päiväunet joka päivä. Täällä on ihanaa käydä, asumaan en kuitenkaan tänne jäisi. Nyt pitää toivoa, että ensi kesään saan lomaa pidemmälti, ja saamme viettää täällä pari viikkoa tai ehkä kolme -siinä minulle riittämiin mökkilomaa.