yhden tähden hotelli

Aamu alkoi - ja huonosti. Mikähän lienee - kaikki otti päähän, hermostutti ja meni pieleen. Piti pakata tavarat yhdistettyä työ- ja mökkireissua varten, mitään ei löytynyt. Uusimmat housut sotkin purukumiin -sekin otti ottaan. Matkalla Pudasjärveltä Taivalkoskelle, tienvierellä töllötti hirvi. Onneksi vain töllötti, ja älysi pysyä paikoillaan.

Jotkut päivän alut ovat joskus niin vaikeita. Siksi piti pysähtyä juomaan ihan munkkikahvit. Joku yrittää laihtua- huomaattehan?

Taivalkosken torilla perään huuteli tuttava vuosien takaa, ruoka-Saara. Saaran ravintolassa käytiin syömässä lounaat, jossain vaiheessa häneltä sai mitä ihanampia tanskalaisia voileipiä. Vieläkin vesi herahtaa kielelle, kun asiaa muistelee. Isä-Einari söi Saaran baarissa samaa aina, ranskalaisia ja grillipihvin. Maha meni kuulemma sekaisin, jos muuta ruokaa söi. Mieskin muistelee, kuinka mukavaa oli mennä Einarin kanssa syömään - silloin sai kunnolla syödäkseen.

Sitten pääsin ehjänä perille - yhden tähden hotelliin. Niin mies sanoi, kun tulin mökille. Se tähti tuli itse miehestä. Ihan iso ja tärkeä tähti. Mukava olla mökillä, kuulla haapojen havinaa, takkatulta - ja kohta pääsee siihen ihan oikeaan saunaan! Vastan - tai vihdan- kera.

Mönkijällä kävimme ajelemassa, ja kummasti reipas kyyti - itse ajettuna, sai hymyn huulille. Mukava huristella pitkin metsäteitä, etsiä ajamisen rajoja. Maastossa kävin myös kokeilemassa, se on hiukan pelottavaa ja jännittävää - siksi niin mielenkiintoista. Jospas viikonloppuna saisimme aikaiseksi mönkijäretken, hiukan pidemmälle eväiden kera.

Arvatkaapas, onko täällä muutama ystävä myös? On sääsket, mäkäräiset ja paarmat . Ei tarvitse olla yksikseen hetkeäkään. Sääskipipo on kyllä mainio keksintö, ja helteessäkin päällänsä saa pitää anorakin ja paksut housut.