Lapsuuden auto- hupaisin lienee, oli Fiat 600. Aurinkoisen keltainen, jonka isä-Einari osti lapsuuden ystävän isältä. Tähän tilaihmeeseen mahtui molemmat vanhemmat, ja takapenkille vielä kolme nuorta naista.
Kukaan meistä ei ollut mitään pientä sorttia, no ehkä se kolmas "otto-tyttö" oli pieni ja sievä. Täytyy sanoa, että auto on ollut täynna "tavaraa", ajo-ominaisuudet eivät tainneet olla kovin kehuttavia. Mutta hyvin sillä autolla kuljettiin reissut kesäisin ja talvisin, milloin hillaan Kuusamoon milloin Repokankaalle uimaan. Tosin kun kouluun tällä autolla mentiin, piti jättää kylän laitamille, niin ettei kukaan vaan nähnyt... sen verran taisi Fiat olla tuohon aikaan "työläisten" auto. Nythän autosta on retro-versio. Sillä kyllä kehtaisin kaupungissakin huristella, herkullisen hymyilyttävä.Miehen entinen auto- Audi, herättää muistoja tuossa mökin pihalla nököttäessään. Siihen se on päässyt (ehkä) viimeiseen määränpäähän ennen (ehkä) romuttamoa.
No,tähän miehellä kuulemma on joitain muita suunnitelmia, ehkä sillä joskus sitten vanhana köröttelemme yhdessä ja muistelemme hurjaa nuoruutta. Tämän auton kanssa kiertelimme kesälomat ympäri Suomea, helteessä ja sateessa. Eräskin hikipisara on tässä mustassa autossa vietetty, miten sitä tulikaan toimeen ilman ilmastointi laitetta? Autohan on ollut hankkimisensa aikoihin hieno ja upea - nyt vaikuttaa hiukan vanhahtavalta. Mutta kyllä muistot tulvahtivat mieleen, kun kävin penkillä istahtamassa. Sen eräänkin kerran reissulla kun eri putket "sairastuivat" - ensin allekirjoittaneelta korvat, sitten Audista pakoputki, sen jälkeen kuskille tuli angiina. Tällä reissulla oli vielä helle, ja musta Audi tuntui kuumaakin kuumemmalta. Nyt hymyilyttää, mutta silloin ei. Taisi itkettää enemmänkin.--- hei, onkos sinulla minkälaisia muistoja autoista,
tarinoista ja sattumuksista niiden kanssa ?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti