ai- vatsani ei suostu vielä palautumaan töihin ja matkaan lähtöön.
Autoa jo järjestelin, vaatteitakin matkaan viikkasin. Edellisen reissun vaatteet häthätää ehtivät kuivaa - toiset ei vielä ollenkaan, ja nyt jo taas matkaan ja pakkaan.
vatsa oli erimieltä - joten tämä päivä olkoon toimisto/konttori/puhelin/järjestely-sairastelu päivä.
jos matkaan huomenna- päästäisi vatsa.
Elämä tuntuu tällähetkellä vievän, meitä molempia. Mies lähti työreissuun seitsemänkymmenen kilometrin päähän, seuraavat täydet kaksi viikkoa hän on Rovaniemellä. Minä reilun viikon päästä ensin viikonvaihteessa Tallinnaan ystävän kanssa - sitten viikko pääkaupunkiseudulla työn merkeissä ja sen päätteeksi -taas- Tallinnaan työporukan kanssa. Tallinnassa en ole koskaan käynyt, joten mielenkiinnolla odotan. Kauniita taloja, maisemia. Kuvia ja kuvia.
edit. Tähän vielä ehkä syyskuun puolessa välissä tavarantoimittajan koulutus Italiassa. Työkaveri yrittää järjestää matkan Formula1 -kisan aikaan. Niinköhän muka käy, että sellaisetkin vielä pääsen näkemään? Ihan jo hiukan hirvittää - tämä vauhti.
Sitä jo viikon matkalle pitää ottaa koko kaapillinen mukaan vaatteita ja kenkiä. Kantamista siinäkin - tai enimmäkseen vetämistä - mutta on se kyllä junaan hankala saada, painava laukku. Tänään yritän saada työpaperit ja kansiot järjestykseen - olisikohan jo aika, töitähän on tehty jo 3 kuukautta! (koeaika loppu - eikä vielä ole saatu potkuja!) Siis, tismalleen kuukausi sitten istahdin työnantajan pieneen urheilumersuun - ja siitä lähdettiin. Siis se ensimmäinen työmatka taittui sillä urheilumersulla - loput omalla Puikelolla. Kilometrejä kolmen kuukauden aikana hiukan vajaa 9000, asiakaskontakteja (uusia ja aiemmin tuttuja) lähes 100. Siis osapuilleen yksi asiakas sadalla kilometrillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti