maanantai 11. elokuuta 2008

Mökeistä, vanhainkodista ja hotellista

Lapin työ/virkistys/väsytys - matkaa prosessoidaan, kuvien ja tunnelmien ääressä vieläkin.


Ihmiset ovat pohjoisessa - erityisesti Lapissa- jotain omaa laatuaan. Nekin, jotka ovat sinne eteläisemmästä Suomesta muuttaneet. Ystävällisyys on aitoa, elämä yksinkertaisempaa. Se mitä sanotaan, voidaan sanoa reilusti - mutta sitä myös tarkoitetaan. Ihan oma lajinsa siis, lappilaiset ja lappalaiset.


Karigasniemen kyläkaupassa kävi hurina- taisi olla norjalaisia bussilastillinen lihatiskin ääressä. Kauppakeskuksen asiakkaina on pääosin norjalaisia, kotisivutkin vain norjaksi. (ja kauppamatkustajalta puuttui norjankieliset esitteet) - liikkeessä ei juuri suomenkielen sanaa kuulunut - saamea ja norjaa kylläkin.


Yläkönkään mökkejä uskaltaa suositella - isäntä Heikki oli mukava ja avulias, mökit olivat siistit ja perusmukavuudet löytyivät. Sijaintikin oli mitä mainioin, heti Tenojoen rannalla töyräällä. Heikki neuvoi meille reitin tunturiin, tosin kovin korkealle emme uskaltautuneet. Ylöshän sitä hivuttautui hiljalleen - välillä lehvähtäen, mutta paluu jyrkkää tunturinrinnettä pitkin olikin jo toinen juttu. Sen minkä jaksoin kiivetä, oli vaivansa arvoista. Seuraavalla reissulla -toivottavasti ruskan aikaan- pitäisi uskaltautua korkeammalle. Voin vain kuvitella, miltä Tenojokilaakso näyttää ruskan aikaan, upeat värit tunturien rinteillä. Se jo saisi tämänkin naisen (vihdoin) hiljaiseksi.


Utsjoella oli mukava käydä muistelemassa menneitä- reilut kaksikymmentä vuotta sitten olin kesätöissä Utsjoen vanhainkodilla. Nykyään paikalla on hotelli. Kesä keittiöapulaisena oli mukavaa aikaa, meitä kaksi nuorta naista vietti unohtumattoman kesän kylän pinnassa. Keittiötaidotkin lienee kehittyivät, opinpa hiukan pohjoisen ruoan laittoa - sitä kuinka turska piti keittää hymyillen. Vapaa-ajat vietettiin lähimaastossa liikkuen, liftaamalla Nuorgamiin ja Norjan puolelle pähkinävoin ostoon. Yhdellä etelänmatkallakin - Rovaniemellä- käytiin.

Nyt Utsjoen kylä näytti niin pieneltä, se kyläkauppa (silloin ainoa) vieläkin pikkuruisemmalta - mutta muistot ovat sitäkin suurempia. Yötön yö keskikesän aikaan - siinä on jotakin. Taikaa.


Jokilaakso maisemineen tuntui vievän minua jonnekin, rauhaan ja hiljaisuuteen. Mies kalasteli ja minä kuljin jokivartta kameran kanssa. Välillä istuin kivelle, kuuntelin kosken laulua, ihastelin Norjan puolen tuntureita, annoin mielen levätä. Makrokuvaus on mielenkiintoista, silmä etsiikin suurten kokonaisuuksien sijaan pientä ja kaunista. Yksityiskohtia.

Sunnuntai-aamun ihanan raikas ilma, aurinko pilvien välistä tervehti vielä - sumua tuntureiden yllä. Kauniimpaa näkymää syksyisen raikkaassa ilmassa en olisi osannut itselleni toivoa.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Moon niin mukana näissä kuvissa, että tunnen sen Lapin taian ja lumon. Ihania kuvia.

Seuraavaksi vuodeksi on jo suunnitelmia. Ihan liikaa.. jos ei jaksa kovin kauas, vois käydä Aakenuksella Ylläksen lähellä, mutta kyllä pohjoisempikin houkuttaa, vaikka sitten Norjaan asti, siellä olin nuorena töissä kalatehtaalla.

-noeijoo

riittaHelinä kirjoitti...

- Norjassa olen käynyt muutaman kerran, lähinnä ajellen ja välillä pysähtyen. Haaveilen reissusta pitkin Norjan rannikkoa pohjoisesta etelään, tai no ehkä vaikka keski-Norjaan saakka. Olisi upeita maisemia, siellä se vasta pieni-ihminen olo tulee.