Töissä taas - vaikka niin kummalliselta tuntuu, onko tämä työtä ollenkaan? Milloin alkaa tuntua työltä - siltä vaikealta ja ikävältä pakolliselta elannonhankkimiskeinolta? No ei vain, olen yleensä pitänyt töistä joita olen tehnyt - jos olen saanut toteuttaa siinä itseäni ja käyttää luovuuttani.
Nyt on suunnitteilla pohjoisen Lapin reissu - sopii varmaan hyvin tähän ajankohtaan. Kolari-Muonio-Sodankylä-Ivalo-Karigasniemi - ehkäpä Näätämö - jos reissu vierähtää viikonlopun yli. Viikonlopun yli vierähtämiseen vaikuttaisi se, saanko mukaan houkuteltua mieheni. Jos mies lähtisi mukaan raatikaveriksi (vai olisiko praatikaveriksi), illat voisi kalastella ja vaellella - ja viikonloppu vaikka Tenolla & Näätämössä, maanantaina asiakkaan luona Näätämössä (siellä on kuulemma tosi vilkasta kaupankäyntiä edustamallani alalla). Keskustelin pomonkin kanssa - ja kuinka onkaan uutta ja 
mielenkiintoista tiedossa syksyyn ja talveen. Tekemistä piisaa niin, että huh huh. Ihan mukavaa kylläkin - ja haasteellista ja uutta. Tätähän olen halunnutkin - uusia asioita opittavaksi. Vaikka välillä kyllä hirvittää, kaiken sen uuden asian ja tiedon oppiminen ja lisäksi suuret määrät uusia kontakteja - oman aikataulun suunnittelun lisäksi. Hienoa on se, että töitä tuntuu riittävän eikä tarvitse huolehtia siitä.
mielenkiintoista tiedossa syksyyn ja talveen. Tekemistä piisaa niin, että huh huh. Ihan mukavaa kylläkin - ja haasteellista ja uutta. Tätähän olen halunnutkin - uusia asioita opittavaksi. Vaikka välillä kyllä hirvittää, kaiken sen uuden asian ja tiedon oppiminen ja lisäksi suuret määrät uusia kontakteja - oman aikataulun suunnittelun lisäksi. Hienoa on se, että töitä tuntuu riittävän eikä tarvitse huolehtia siitä. Mies laittaa ruokaa - keittää uudet potut, sipulivoi-kastikkeen ja kananmunia. Nam nam hyvää.
(Näätämö jäi tämän kirjoittelun aikana jo pois laskuista, mies aikoo lähteä mukaan -virittelee kohta jo kalavehkeet)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti