lauantai 30. elokuuta 2008

viestien viestintää

Kirjoitetun viestinnän, tekstiviestien tai sähköpostien sävyjen tulkitseminen on vaikeaa. Tekstin kirjoittaminen, lyhyesti ja tehokkaasti luo herkästi tylyn tyylin viestille.


Jos toista ei tunne hyvin, ja viestejä joutuu käyttämään esimerkiksi työssä, niin väärinkäsitysten mahdollisuus on suuri. Oma tekstailuni on yleensä useampi sanaista, ja sisältää sitä smalltalkkia. Olisiko parempi viestiä vähemmillä sanoilla ja tehokkaasti, vai tuoko ne pienet -oikeastaan mitäänmerkitsettömät- sanat ystävällisemmän leiman teksteihin? Minusta tehokkaat viestit vaikuttavat kovilta, varsinkin jos lähettäjän ja minun väliset suhteet eivät ole läheiset.


Kun lukee omia tekstejä, sähköposteja, blogikirjoituksia, huomaa viestien sävyt vasta pidemmän ajan päästä kirjoittamisesta. Kirjoittaessaan nopeasti, sitä mitä mieli näppäimille ja näytölle vie, sävyt ja sivumerkitykset jäävät huomaamatta. Joskus on jopa pakko editoita tekstejään, huomattuaan kirjoitetun tarkoittavan jotain aivan muuta kuin olikaan alunperin tarkoitus.


Olen sähköisen viestinnän ystävä. Haluan hoitaa asioita mielelläni sähköpostilla, pidän sitä tehokkaana ja taloudellisena viestinnän tapana. Aiemmassa työssäni sain kuulla moitteita siitä, että viestin tiedotettavista asioista sähköpostilla. Minusta tällöin tieto ja viestit tuleva kaikille juuri samanlaisena - jos nyt sähköpostinsa jaksaa ajatuksella lukea ja ymmärtää. Harvoin on tilaisuutta kertoa kaikille samat asiat juuri samalla tavalla ja neutraalisti. Lisäksi sähköpostista jää itselle muistio, erityisen tärkeää kun on asioita paljon muistettavana. Vanhojen viestien selailu muistuttaa asioista, jotka ovat jääneet unohduksiin ja huomiotta.
Silloin kun tuntee vastapuolen, toisen viestijän, voi rivien välistä lukea enemmänkin. Vaikka viestit olisivatkin lyhyitä ja tehokkaita, ymmärtää ettei ne ole epäystävällisiä tarkoituksella. Lisäksi ehkä pitää ymmärtää myös sitä, ettei kaikille tämä näpyttely, näppäimistön tai puhelimen, ole suurin intohimo ja suurimpien tuntojen viestintäväline. Sen kun aina muistaisi.

Ei kommentteja: