sunnuntai 7. syyskuuta 2008

tarkennuksia ja tapaamisia

Ihan oli ihkua. (eihän tätä sanaa nyt sitten käytä tällainen 40+ nainen. Mutta siltäpä tuntui. Hetki sitten. Kävin kävelyllä jokirannassa, ja kokeilin uutta kameraani. Enhän tokikaan vielä ymmärrä juuri mitään - mutta jotain ihan hippusen. Kokeilin makrokuvausta- se ei aivan onnistunut, ja maisemaa -kuvista tuli tummia/kummia. Mutta se, mistä se ihku olotila tuli, niin kuvien laadusta. Ihanan tarkkoja kuvia, värit kauniit. Kunhan tähän lisätään hiukan osaamista, niin voilá.

Tänään olen ollut rennosti kotona - yrittänyt parannella pitkittynyttä flunssaani. Opiskellut edustamiemme tuotteiden tietoja. Yrittänyt siivota/raivata työhuonetta. Kaikkea vähän, mitään ei kunnolla. Toivottavasti flunssa pikkuhiljaa hellittää - tähän menee muuten HERMOT. Seuraavan flunssan alkupäivät takuulla ja varmasti makaan ja sairastan, enkä yritä olla töissä. Kolme-neljä päivää sairastellua- ja sillä se yleensä on ohi. Nyt kun singuttelin töissä -pakosta- sairastaminen jatkuu ja jatkuu.

Huomenna matkaan taas, ja hiukan jännittävää - ensimmäinen tuote-esittely arkkitehtitoimistossa. Hiukan jännittävää - en nimittäin ole koskaan aiemmin käynyt arkkitehtitoimistolla esittelemässä - muutoin kyllä heitä olen palvellut. Alalla on eräänlainen käsitys ko. ammattikunnan edustajista - ja joihinkin saisi suhtautua (joidenkin mielestä) pelonsekaisen kunnioittavasti. Mutta, emmekö me ole ihmisiä kaikki? Ehkä minua jännittää eniten tilanteen kohtaaminen ensimmäistä kertaa, eikä niinkään ko. ammattikunta. Harvoin minulla jää sanomiseni sanomatta, joten enköhän siitäkin selviydy.

Olen joskus kylläkin törmännyt palvelutilanteissa siihen alentuvaan suhtautumiseen, ja silloin minulla kyllä saattaa hiukan "siepata". Toivottavasti ainakin nämä ensimmäiset toimistokäynnit ovat rentoja tilanteita - ja kaikki menee hyvin. Sen sijaan sisustussuunnittelijat, joiden kanssa on pari tapaamista- ovat ihanan rentoja ja mukavia tyyppejä. Yleensä iloisia siitä, jos joku tulee esittelemään uusia asioita. On myös ihanan rentoja arkkitehtejäkin - ehkä enemmänkin luonnekysymys - kait. Ehkäpä siihen ylemyyden tuntoiseen ja toista alentavan käytöksen taakse kätketäänkin tietämättömyyttä ja epävarmuutta?

Nyt pääsen työssäni siihen, minkä koen tärkeimmäksi ja ehkäpä antoisimmaksi. Syksy ja talvi menee kierrellen toimistoja ja kouluja. Ensimmäinen koululla esittelykin on jo sovittu, siinäkin jotain uutta. Välillä vallannut lamaannus muuttuu hiljalleen innostukseksi - ja jaksaa taas.

4 kommenttia:

noeijoo kirjoitti...

Sun kuvat on valmiita taideteoksia, niissä kai näkyy tuo ammattisi, silmä tavoittaa, löytää kaunista?

noeijoo kirjoitti...

Piti vielä sanomani, että se vanha kikkahan on kuvitella kuulija alasti. Muista pitää vaan virne pois kasvoilta..

*itKuPiLLi* kirjoitti...

Minä olen melkein syntynyt arkkitehtitoimistossa, isäni on arkkitehti ja itsekin opiskelin jonkin aikaa, mutta päädyin kuitenkin sisustuspuolelle. Ja tutunpaakin tutumpi ympäristö mulle on siis arkkitehtitoimisto.

Ja esittelijöitä kävi paljon siellä, riippui aika paljon siitä mitä tuotteita esitteli, että kenen huomion sai. Ja miten suhtauduttiin.

Arkkitehdeillä on kieltämättä joskus hiukan sellainen ylemmyyden tuntoinen suhtautumista tapa, jotkut heistä kun ottavat työnsä niin vakavasti.

Sisustussuunnitelijat on yleensä inhimillisempiä, mutta voi heidänkin joukossaan tärkeilijöitä olla.

Siksi kannattaakin olla oma itsensä, ei kannata olla liian lipevä esittelyssä, mutta on kyllä hyvä että tietää paljon, että osaa vastata joskus hiukan kiperiinkin kysymyksiin.

No tulipas pitkä selostus, innostuin vain niin,kun kerrankin oli aihe, joka on mulle niin tuttu. ;)

titu kirjoitti...

noeijoo- mulla tuo silmä tarttuu yleensä johonkin sellaiseen kummalliseen - ja muodot kiehtovat erityisesti. Välttämättä kaikki eivät näe asioita samalla tavalla, ja voipa joku kenties ihmetellä miksi joku kuva on otettu. Kaupungeissa usein pysähdyn katsomaan näkymää, jossa näkyy erilaisia rakennuksia - uutta ja vanhaa sopusoinnussa, niiden linjojen leikkauksia. Luontokuvat ovat kiinnostavia, usein löydän niiden mielenkiintoiset yksityiskohdat vasta käsitellessäni niitä.

Itkupilli, kiitos! Tämä oli hyvä konsultaatio! Kiitos. Palaan varmaan tähän asiaan myöhemmin.