Tänään on mieli ollut vähän ihmeellinen. Hyvin miettiväinen. Keskittyminen töihin on ollut vähän niin ja näin. Siis töitä tehty vasemmalla kädellä, ja oikea käsi teki jotain muuta. Työt tuli tehtyä, ehkei nyt sitten ihan supertehokkaasti - mutta kuitenkin. Suotakoon tällaisia päiviä joskus, työntekijälle.
Ajatukset oli tulevasta, ainakin alustavasti suunnitellussa, työmatkasta pk-seudulle. Kuukauden työrupeama konttorilla. Avustavia töitä puhelinmyynnissä, toimiston ja myymälän muuttoa yms.
Kuukausi kotoa pois. Vieraassa paikassa. No, nyt kyllä pyysin/vaadin, että minulla olisi oma tila, ei niin että olisin "hyyryläisenä" - ja se järjestynee. Aikataulua kun mietin, niin ehkä kuitenkin välissä käyn kotona pidemmän viikonlopun, niin ettei koti-ikävä valtaa liikaa.
Erityisesti erityisen paljon jännittää liikkuminen majapaikasta työpaikalle. Siis autolla. Ihminen, joka ei kuuna päivänä ole ajanut pääkaupungissa. Hups. Eikä siinä vielä kaikki ....
Autona (lienee) työnantajan urheilumallin Mersu. Sellainen pieni ja harmaa. Eikä varmaan ihan mikään halpa. Se, mikä siinä on positiivista on automaattivaihteet. Muu kaikki pelottaa. Minä sillä seitsemän ja neljän ruuhkissa. Matkalla kaupungista Vantaanlaaksoon ja päinvastoin. Toivottavasti auton vakuutusasiat on kunnossa.
6 kommenttia:
Minulta jäisi ajamatta. Mateleva mersu ei herättäisi paljon myötätuntoa kanssaliikkujissa..
-eicka
- joo, ajattelin että saisikohan jostain vuokrattua niitä katolle laitettavia varoitusvaloja.
- tai ehkä hätävilkkujakin voisi käyttää.
Navigaattori ehkä opastaa suurin piirtein oikein, ja sen kanssa olen jo oppinut kulkemaan ,mutta eniten hirvittää kehäteiden liittymät - työntää sen arvoauton nokka sinne sekaan -hui.
Rohkea rokan syö. Sanoo eräs, joka ei itsekään käytä Hesassa autoa, vaan aina julkisia.Kyllä sieltä Vantaanlaaksostakin bussit kulkee ihan mainiosti, luulisin. Sitten kyllä pöräytät Mersulla tänne Espooseen. Otat haasteen vastaan- tyynesti.
Vicki Li, kyllä mä oikeesti haluan ottaa haasteen vastaan, omalla autolla ehkä paremminkin uskaltaisin. Ja mitäs tuosta, jos hiukan töppöilee, kunhan ei pelti rytise. Sinne sekaan vaan...
--- jaa että haastetta lisää.... että Espooseen :I
Oijoi, minä ajaisin! En tunne Helsinkiä sen kummemmin minäkän, mutta aina siellä käydessäni ajattelen, että ei tämä sen kummempaa ole kuin muuaallakaan, ainoa erilaisuus (ja vaaratekijä oikeasti) ovat ratikat, kun ne eivät voi väistää. Jos sinulla on ensimmäisenä ajopäivänä kartta ja perillä parkkipaikka, niin ei siinä ole ongelmaa. Toisena päivänä matka on jo tuttu.
krisuh, kyllä minäkin tässä pikkuhiljaa taitun tuohon ajamis-ajatukseen. Navigaattori on hyvä, se on apuna. Olisinpa voittanut yhdessä asiassa taas itseni ja pelkoni!
-en nyt ole maailman huonoin ajaja, joskus peruuttaminen tuottaa hankaluuksia. (peruutustutka on mainio kapistus) Joten, äitini lauseita lainaillen : kyllä me tästä selvitään.
Lähetä kommentti