tiistai 9. syyskuuta 2008

varjoja ja aisteja

Eilinen hämmennys , ja lievä (?) epäonnistumisen tunne vaihtui tänään -onneksi- johonkin muuhun. Itkupillin kommentti antoi aamusta hiukan potkua (ehkäpä tilaankin pian etä-konsultaatiota, muun kestotilauksen lisäksi.

Siis hei, kuinka nyt voikaan mennä kysymään joltain tosi pro:lta, että miten haluaisit minun työni tekevän, miten esittelevän, miten mitäkin - ja minkälaista pullaa?
...
Aamuinen toimistolla käynti oli jo siis paljonkin hedelmällisempi. Sain ideoita esittelykansioomme, ja kuulija oli aidosti kiinnostunut.
Siitä se lähtee ja näin se vaan menee.
...
Nämä lauseet ovat pääpaikan ihmisten peruskliseitä -toivottavasti eivät tartu kovin omiin lauseisiini .Huonolta näyttää, kun ovat jo täällä kirjoitettuna.
...
Siis, teen työni oman näköisekseni, en turhia pingota. Tiedän sen minkä tiedä, ja mitä en tiedä -siitä otan selvää. Eihän kukaan seppä ja silleen.
...
(ja kliseet senkuin lisääntyy)

tämä lause osui ja upposi, Rovaniemellä jonkin (kuka kertoo minkä) rakennuksen seinää.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Talon on Wiljami, entinen elokuvateateri .Nykyisin se toimii kulttuuritalona, jota pitää tukikohtanaan mm. Lapin ylioppilasteatteri.

titu kirjoitti...

Maaretta, niinpäs taisi ollakin, kun nyt tarkemmin muistelen. Palaa pätkittäin - muisti siis :)