keskiviikko 1. lokakuuta 2008

autoilijan aukiolla

Hyvin käy maalaisen kulkeminen näillä seuduin. Osaan siis kulkea kahdella bussilla kahteen suuntaan. Sinne ja takaisin.

Tosin aamulla sain hyvin paheksuvan katseen Herra Pyöräilijältä, kun erehdyin kävelemään pyörätiellä. Jos Herra Pyöräilijä lukee tätä blogiani, pyydän anteeksi kohtaamistamme aamulla ennen kello kahdeksaan Postin edessä. Seuravaalla kerralla katson tarkemmin, missä kuljen.

Tänään kävimme uimassa, hyvin lähellä erään nopean autoilijan nimikko aukiota. Onkohan Mikan kanssa samassa vedessä uitu - mies kyllä meinasi, että ovat vaihtaneet vedet ko. uima-altaaseen sen jälkeen. Minusta vesi ei vaikuttanut aivan yhtä puhtaalta kuin kotialtaassa, joten saatan jopa sitä epäillä. "Tule ja koe, ui samassa altaassa jossa tuoksuu aito Mika Häkkinen".

Maria ohjelmassa on mielenkiintoisia naisia vieraana, Tanja Vienonen-Karpela-Saarela-Karpela (vai mikä se oli) ja Lapin Kansan erotettu päätoimittaja Johanna Korhonen. Karpelaan en osaa ottaa oikein kantaa, ehkä enemmänkin minulle tuttu hömppälehdistä - ja saattaa olla ihan pätevä nainen alallaan. Entä tämä Johanna Korhosen erottaminen; sen soppa on mielenkiintoinen seurattavaksi loppuun saakka.

Yritän voittaa erään ihmisen jatkuvaa negatiivisuutta. Välillä tuntuu että ruuvi hiukan kiertyy liiaksi, mutta yritänpä muistaa ystävän neuvon : vastata negatiivisuuteen positiivisuudella. Saas nähdä miten projektin käy. Ehkä tätä ihmistä en pysty muuttamaan, mutta ehkä omaa oloani. Se on harmillista, kun tällaisessa negatiivis-sävyisessä ilmapiirissa on - niin herkästi omakin ajattelu kääntyy huomioimaan vain niitä huonosti olevia asioita. Ystävä antoi hyvän neuvon : kiitä ja kehu.

Tästä onkin hyvin varhaisesta nuoruudesta muisto, työkaverinani oli mies, joka ärsytti minua suunnattomasti. En kertakaikkiaan kestänyt hänen tyhmiä juttujaan, nauruaan, en mitään. Silloin pyysin tilanteeseen apua ylhäältä, koska jouduin kuitenkin olemaan miehen kanssa tekemisissä päivittäin. Miten siinä kävi - no minähän ihastua räpsähdin ko. herraan. Se ei tietenkään kauaa kestänyt - ja aina kun näen häntä, hymyillen muistan tapahtunutta.

3 kommenttia:

Vicki Li kirjoitti...

Heippa Helinä! Otahan yhteyttä nyt kun olet täällä. Numeron tiedät. Ensi viikolla mulla olisi ihan mukavasti aikaa.

noeioo kirjoitti...

Kiitä ja kehu voikin olla hyvä, on hyvä kokeilla muuttaa itse sanomisiaan ja tapojaan, siitä voi syntyä uudenlainen kohtaaminen. Mutta, aina se ei toimi. Joskus pitää tehdä rajaa, "tuota minun ei tarvitse kuunnella". Se voi olla toisellekin alkupotku muutokseen.

Mutta hyviä hetkiä sinulle silti sinne etelään!

ritaHelinä kirjoitti...

Vicki Li,- joo otan yhteyttä!

Eicka, kaikkea ei todellakaan tarvitse sietää, liian kiltti ei onneksi tarvitse olla.