Vaikka en osaa liikkua kaupungilla kovinkaan laajalti, niin huomaan reviirin koko ajan laajentuvan. Kartan kanssa selvitään sitten paikkoihin, minne reviiri ja suuntavaisto ei yllä.
Kauniit rakennukset viehättävät kovasti. Voisin kävellä ja ihastella kauniita vanhoja taloja ja kuvata niitä - loputtomiin. Ehkä saan jossain vaiheessa toteutettua tämän kävely-kamera retken, toivon niin. Niin, ja ihanat kahvilat, monet monet erilaiset ruokapaikat...
Haaveissani on joskus ollut muuttaa pk-seudulle. Eikäs se varmaan töiden puolesta olisi ihan mahdottomuuskaan, miehelle ainakin rakennusalalla löytyisi hommia ja miksei minullekin. Pari kertaa muutto on ollut kohtalaisen lähellä, mutta jotain on aina tullut tilalle. Ehkä hyvä niin.
Olisinko valmis asumaan jossain lähiössä, käyttämään aikaa työmatkoihin huomattavasti enemmän kuin nyt, maksamaan asumisesta ja elämisestä enemmän kuin nykyään? Minä haluaisin asua aivan Helsingin keskustassa- mutta mieheni ei voi sietää edes ajatusta Oulun keskustassa asumisesta.
Olen tullut kuitenkin viime vuosina siihen tulokseen, että Oulu on hyvä kaupunki asua. Sopivan kokoinen, ja sen verran riittävästi kaikkea mitä ihminen tarvitsee elämässään. No, ehkä meidän XL- naisten vaate ja kenkäliikkeitä voisi olla muutama vaihtoehto lisää.
Vaakakupissa painaa tietysti myös läheiset, eikä mitenkään vähimpänä. Vanhemmat ja pikkuPikkuSiskon perhe. Ihan Verneri. Joka oli juuri oppinut sanomaan hienosti Verneri. Ainakin jotakin sinne päin. Tuli ihan ikavä kun kuunteli Veekulan juttuja puhelimessa - eihän sellaisen ihana pojan luota voi kauaksi muuttaa!
On hyvä niin, että täällä voi käydä ja shoppailla vaatteensa ja kosmetiikkansa, kävellä ja ihastella, tavata hyviä ystäviä. Palata sitten kotiin pienempiin ympyröihin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti