maanantai 27. lokakuuta 2008

Lasia ja aikaisia herätyksiä

Kiitos onnitteluista. Vaikka en tiedä, mitä onniteltavaa tädille on. Paitsi että olen kyllä hyvin onnellinen pienistä tädin pojista -ja myös niistä jo isommaksi kasvaneista. Onhan kyllä pikkuPikkuSisko ollut minulle aina tärkeä, reilun ikäeromme vuoksi olenkin ollut sellainen "kakkos-äiti". Olenko siis "kakkos-mummi" -tai siis kolmas. En, olen ihan mieluusti Titu-Täti. (Onkohan se sukua Titi-Nallelle?)

PikkuPikkuSiskon pojat ovat lähempänä, ja niin ihanan pieniä, että niistä on tädille iloa erityisesti. Tosin kävin viikolla työreissun lomassa isommanPikkuSiskon luona, ja kyllä oli hienoa huomata, miten heistäkin -aikoinaan pienistä pojista- on kasvanut jo nuoria miehiä.

Verneri on kyllä ihana ja mainio, nyt kun sanoja ja lauseita tulee aina vaan kiihtyvään tahtiin. Kohta saa varmaan olla äiti ja isä tarkkoina sanojen ja lauseiden suhteen -jos niitä ei ihan kohta kirkossa kuuluteta, niin ainakin kylillä.

Oli mukava lisä tullut tuonne sivupalkkin laitettavaksi -lukijat. Ilmeisimmin bloggerin lukijat voivat keskenään merkitä mitä blogeja seuraavat, ja taitavat päivittyäkin näppärästi bloggerissa. Itse olen ainakin yhden ulkomaisen blogin lukijana, ja nyt pitää lisäillä teitä ihania kotimaisia. Lisäilkääpä niitä blogeihinne, niin pääsee klikkautumaan lukijaksi.

Huomenna tiistaina juna lähtee aamulla klo 5:30 kohti Helsinkiä, joten sinne siis taas tullaan viikoksi -tosin hyvin työntäyteisesti. Toivottavasti aikaa jää johonkin muuhunkin,ainakin erään tuttavan lasinäyttelyyn Galleria 4-kuudessa, Pia Kianteen lasitaidetta.

Viikonvaihde on ollut tapahtumaa täys, ollaan miehen kanssa kyläilty, meillä on käynyt vieraita yökyläilyyn asti, siivottukin sunnuntaina , äänestetty, käyty katsomassa "Kyllikkiä". Tänään olin Voutilainen-Metsäketo konsertissa -ja se oli ihan virkistävä. Erityisesti pidän Laurasta, mutta menihän se, kaunis Metsäketo siinä sivussa, vaikkakin hiukan jäykempänä. Liput seuraavaan Lauran konserttiin laitetaan myös tilaukseen, joten eiköhän siinä ole sitten Lauraa kylliksi saakka.

Nyt nukkumaan, aamulla kello soi niin liian aikaisin -ja ehkä se nopea pakkaaminenkin tapahtuu aamusta. Miksi ihmeessä jätänkään kaiken aina niin viimetinkaan?

Ei kommentteja: