Mitenhän se tämä ihmisenä kasvaminen on vieläkin niin hidasta?
Haluaisi kurkottaa jo korkealle, näiden puiden tavoin
- kuitenkin huomaa olevansa vielä niin kasvamaton ja kypsymätönkin.
Näihin tunnelmiin ei sisälly mitenkään mitään suurta ja traagista,
ehkä muutama hetki, jolloin on ollut aikaa pysähtyä
ehkä tapahtumia, joille ei itse voi mitään,
ehkä ympäristön muutoksia
Niiden keskellä huomaa olevansa edelleen pieni.
Kasvamaton ja kypsymätön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti