lauantai 15. marraskuuta 2008

Hiljaisuutta kuunnellen





Ihanat lumiset maisemat,
kauniita yksityiskohtia - hento lumipeite oksilla, varvuilla .

Aamuinen kävely hiljentyen,
kuunnellen ei mitään.

Silmä lepää -on vain aamun sinisyys.
Ei liikaa katsottavaa, ei liikaa ärsykkeitä.

Pehmeää valkoista lunta.

Hiljaisuutta,
lumen narinaa askelten tahtiin.

Pysähdyt
ja kuulet hiljaisuuden.
Hetken,
jossa aikakin pysähtyy.





Mökillä Posiolla

4 kommenttia:

*itKuPiLLi* kirjoitti...

Ihania kuvia. Ja se on jännä miten lumi hiljentää maiseman. Mä kaipaan niin noita ensilumen tunnelmia, nimenomaan sitä rauhaa joka sen myötä laskeutuu.

Runo oli myös todella kaunis, siinä olet tavoittanut just sen oikean tunnelman.

Hallatar kirjoitti...

Oi.

Näissä mun sielu lepää.
Sanoissasi ja kuvissasi... =)

Vicki Li kirjoitti...

Ihanaa rauhaa Posiolla. Lunta kyllä kaipaa pohjoiseen syntynyt. Ainakin talveksi.

titu kirjoitti...

- kiitos teille, kauniista sanoistanne.