keskiviikko 12. marraskuuta 2008

tekniikka pettää

Kuten kuva kertoo, olen jo pienestä mieltynyt tekniikkaan. Erilaiset tekniset vempaimet ovat kiinnostaneet, niiden toimintatapa ja toimimattomuuden selvittäminen. Televisiot, videonauhurit, cd-soittimet, tietokoneet, tulostimet, digiboxit -niiden käyttö on nykyisessäkin taloudessa rouvan hanskassa. No, niin liian usein on myös kaukosäätimen nappulat...

Olen niin nopean toiminnan kannattaja, että vihaan hitaasti toimivia laitteita. Tietokoneenkin pitäisi aueta heti, nettiyhteyden toimia salaman lailla. Eihän sitä ennätä kahvitaukoja pitämään välissä, työhön pitää päästä heti käsiksi kun siihen on intoa ja inspiraatiota.


Siis sitten myös kaikki toimimattomat kapistukset saavat minut ärsyyntymään. Ainakin sen jälkeen, kun olen kaikkeni yrittänyt niiden korjaamiseksi. Vikojen etsiminen teknisistä laitteista on mukavaa ja haastavaa, vaikkei siihen minulla koulutusta olekaan. Mutta sen jälkeen kun tieto ja taito loppuu, sitten ärsyynnyn.

Kuten nytkin, kaikki teknisten laitteiden ongelmat sattuu yhtäaikaa. Ensin kannettavan kovalevy meni rikki. Sitä aiemmin oli langaton näppis lakannut toimimasta. Sen jälkeen tulostin päätti olla tulostamatta muuta kuin tyhjiä sivuja. Mitähän vielä?


Kyselin kirjoittimen huoltoa, ja eihän niitä enää nykyään kannata huoltaa. Vaikka uusittavaksi menisi tulostuspää, niin halvemmalla saa uuden tulostimen. Käyttöikää kun näillä monitoimilaitteilla on kuulemma se kolme vuotta. Joten nyt odottaa jotain paikkaa tulostin, joka ei tulosta mutta skannaa ja pöydällä komeilee uusi monitoimilaite. Alunperin ajattelin olla ekologinen, ja ostaa vain pelkän tulostimen ja käyttää vanhan tulostimen skanneria. Mutta, pelkkä tulostin olisi ollut kalliimpi kuin monitoimilaite. HALOO? Mihin me joudummekaan kaikkien näiden teknisten romujen kanssa?


Edellinen tulostin sen sijaan kesti kyllä ainakin kahdeksan vuotta, nykyään siis pitää tyytyä kolmeen vuoteen. Osattiinko ennen jotain paremmin, vai missä syy? Toisaalta ehkä se hinta tulostimelle oli vuonna 1994 aivan jotain muuta kuin nyt, ehkä siitä johtuu tämä kertakäyttöisyys.

Kunhan saan vielä läppärin kuntoon (näppiksen kanssa etsiskellään vielä takuulappua) niin kaikki on hyvin näin teknisesti. Mökkireissulle (yhdistetty työ/mökkeily matka) täytyy ottaa sitten mukaan ihan pöytäkone, jotta että pystyy tekemään toimistopäivän työt. Kannettavahan sekin on, ehkä kuitenkin miehellä.

edit klo 15.14
En tiedä, itkenkö vai nauranko.

Läppärilta saivat varmuuskopiot kaikista kuvista, matkoja ja kukkia - ja "turhanpäiväisyyksiä".
Ei yhtään ainutta tiedostoa (tai no yksi tärkeä: matkalaskut)
joka koskee työtä. (kyseessähän on työsuhdeläppäri)

Toisaalta, valokuvia hetkistä ei saa enää uudelleen,
juuri sellaisina muistoina kuin ne ovat
-ja työasiat saa koneelle järjestykseen tekemällä "hieman" töitä.

Joten niitä töitä nyt sitten riittää muutamaksi päiväksi,
kooten vihkosista ja kirjasista,
ja tyhjentämällä työhuoneen paperiroskiksen aarteet.

Opin ottamaan varmuuskopiot. Opin kirjoittamaan myös jonkinlaisen manuaalisen version.

Olen mielestäni iltapäivä kahvit ansainnut. Vaikka edes armosta.

3 kommenttia:

eicka kirjoitti...

No voi surku. Jo pitää pullakahavit nauttia.

En ole varmuuskopioita ottanut, ehkä kannattaisi. Valokuvatkin ovat vain koneella. Mitenkähän se siis tapahtuu, en edes tiedä.

Anonyymi kirjoitti...

On kasvunvaraa yöpuvussa, hi, hi
se oli sitä aikaa..

ritaHelinä kirjoitti...

eicka, minä tallennan muistitikulle tai cd:lle kopiot kuvista. Silloin ne on ainakin kahdessa paikassa. Siis silloin kun muistan.

äiti, niin ... taisi olla liikkuminenkin hiukan hankalaa...:)