lauantai 3. tammikuuta 2009

Eilisen päivän tarinaa

Tapasin eilen hyviä ystäviäni. Saimme kaimani kanssa harrastaa nauruterapiaa, niin että kiinalainen ravintola raikui -ja hetkeksi unohtaa meitä molempia askarruttavat työllisyysasiat.

Olemme molemmat käyneet läpi samanlaisia kokemuksia, ja niistä keskustelu avaa huomaamaan sen ettei olekaan yksin tunteiden ja tuntemusten kanssa. Onko se sitä vertaistukea? Lakonisesti olikin kaimani työhön liittyvä kontakti todennut: " Olette saaneet viimeisen kahden viikon aikana 5000 vertaistukijaa".

Sain myös juoda kahvit toisen ystäväni kanssa, ja teema jatkui. Tämän hetkinen tilanne, olen sivumennen jossain kuullut puhuttavan lamasta, tuntuu koskettavan niin monia. Sen herättämät tunteet ja vaikutukset ovat varmaan monen kahvipöytäkeskustelun aiheena.

Vaikka keskustelut sivusivatkin arjen karuja totuuksia, oli ihana nähdä ystäviä. Pitkä puhelinkeskustelu hyvän ystävän kanssa, netin yhteyksiä ja lopuksi illan kruunasi keikka, jota kävin kuuntelemassa Petrellissä. Tanja Torvikoski tulkinta oli koskettavaa, säestäjänä Joni Saukkoriipi. Sopiva päätös ihanalle perjantaille.

Ystävät, uudet ystävyydet ovat tulleet viimeaikoina minulle yhä tärkeämmäksi. Tuntuu, että olisin jonkun johdattelemana löytänyt uusia mielenkiintoisia ystäviä, entisistäkin ystävyyssuhteista on tullut yhä tärkeämpiä. Ikäänkuin olisi menossa jokin hallittu tai hallitsematon muutos. Tätä on mielenkiintoista seurata, minne mikäkin asia vie. Elämässä tuntuu joskus tapahtuvan niin paljon. Joskus sitten ei taas mitään. Mutta ehkä liike tuo liikettä lisää ja vauhti kiihtyy. Tähän voisi sitten tietenkin todeta, jotta pysyisin jalat maassa, että johonkin se liike sitten pysähtyy. Jos vauhti on liian kova, niin sitten törmätään ja ja lujaa....

video ei eiliseltä Tanja Torvikosken keikalta,
kappale on kaunis "Toiset Meistä"



2 kommenttia:

Tuitsuli kirjoitti...

Muutos ja liike on mahtavaa. Itsellä tuntuu myös tapahtuvan paljon ja jotenkin tuntuu, kuin olisi välillä vain ihmettelevä sivustakatsoja kaiken upean ja ihanan vieressä tai keskellä.

Haluan antaa silti kaiken tulla, mitä tulee ja kun on aika mennä hiljempaa, sitten mennään sen vauhdin mukaan joko ryömien tai kävellen verkkaisesti. Uskon, että sen kyllä tuntee itsessään, mikä vauhti on milloinkin sopiva.

Ihana on ollut tutustua sinuun. Toivotaan, että tuttavuutemme jatkuu, vaikka Helsinkiin muutankin. Onhan meillä onneksi facebook, ja vanha kunnon puhelinkin elää ja voi hyvin kommunikoinnin välineenä vielä toistaiseksi:) Kaikki siis hyvin.

Ps. Kiitos kun mainostat Tanjaa. Hän, jos kuka, on sen ansainnut.

ritaHelinä kirjoitti...

Tuija, viisaita ajatuksia.

Tuttavuutemme jatkuu, onneksi meillä on tämä kaikki tekniikka. On hienoa tutustua uusiin (?) ihmisiin, ja keskustella elämästä. (erityisen korkealentoisesti facebookissa -sivistyneesti ja hillitysti) :)

Tanjaa kannattaa mainostaa, oli tyttärelläsi niin upea ääni. Muutama kappale sai ihan "kylmät väreet" kulkemaan : sanat, sävelet ja ääni teki minuun voimakkaan vaikutuksen.