sunnuntai 4. tammikuuta 2009

eläköön erilaisuus


Miksi me usein olemme niin suvaitsemattomia toistemme erilaisuudesta? On kyse ulkonäöstä, tavasta pukeutua, tavasta tehdä asioita erilailla kuin mitä omat tai yleiset normimme määrittelevät.

En voi olla ensimmäisenä kiviä heittelemässä, koska joskus se makaroni-perspektiivi valtaa omankin mielen. Joskus ei edes makaroni vaan spaghetti.

Itse, vaikka olen kooltani suuri, en ole mielestäni kohdannut kovinkaan paljon ilkeitä sanoja omista liiallisista kiloistani. Ajatusten lukija en kuitenkaan ole -luojaa siitä kiitän. Olen valmistautunut kyllä napakoilla lauseilla, mikäli joku kanssaihminen sattuu esimerkiksi uimahallilla kommentoimaan makkaroitani: Onneksi tänne tullessa ei punnita painoa eikä mitata älykkyysosamäärää.

Tulee mieleen eräs ulkomaanmatka, jossa puolituttu rouva kommentoi juodessani tavallista cocacolaa (ei siis lightia, kun sitä ei ko. ravintolasta saanut): me olemmekin miettineet sitä, miten sinä oletkin niin iso, kun et edes syö paljoa. Nyt tiedän, sinä juot noita limukoita. Se harmitti jälkeenpäin, etten hoksannut mainita sitä, että ylimääräisille kiloille voi tehdä jotain, tyhmyydelle sensijaan ei.

No, voidaanhan tietenkin sanoa että ylipaino johtuu ihmisen laiskuudesta ja mukavuudenhalusta. Enpäs tiedä, onko omani näistä johtuvaa, vai kenties monien asioiden summa. Jospa tämä laiskuus ja mukavuudenhalu tältä osin hiukan hellittäisi kuluvana vuonna, ja pääsisin tältäosin lähemmäs normistoa. Muilta osin en halua kovin normiston mukainen ollakaan.

Minusta tähän elämään tuo rikkautta ja värikkyyttä juuri erilaiset ihmiset, niin luonteeltaan kuin ulkoisilta ominaisuuksiltaan. Kuinka tylsää olisikin, jos me kaikki olisimme lähes täydellisiä ulkonäöltä ja luonnekin normiston mukainen. On ihana tuntea ihmisiä, joiden tavassa elää on jotain pientä kapinaa. Heiltä voi itsekin oppia uutta, avarampaa tapaa elää.

7 kommenttia:

Hallatar kirjoitti...

Ei, ei!

Aina saa ja pitää olla oma itsensä!
Valitettavasti nykymuoti ihannoi
ihmisten samankaltaisuutta... =/

On onni huomata omassa perheessäni,
että jotkut nuoret ajattelevat myös ihan omilla aivoillaan. =)

titu kirjoitti...

Hallatar, olen ymmärtänyt että nykyajan nuoret ovat avarakatseisempia - ehkä meillä olisi heistä hiukan opittavaa.

Niin pitää, olla ihan sitä mitä on. Mutta jos kaikki ei olekaan niin vahvoja, eivät voi erilaisuudelleen mitään, ja musertuvat ympäristön paineiden alla? On helppo sanoa, että ole oma itsesi -mutta aina ei ole yhtä helppo sitä olla.

Omaa kouluani olen käynyt pitkään, ja pikkuhiljaa opin. Oppiminen olisi saanut vain tapahtua paljon, paljon aikaisemmin.

Anonyymi kirjoitti...

Hei ritaHelinä! Koskaan ei ole liian myöhäistä olla oma itsensä.

Ei kannata jäädä harmittelemaan sitä, että sen asian ymmärsi niin myöhään, uskon, että on vain oikeita aikoja, oikeita hetkiä.

Itse en olisi aiemmin kyennyt tähän mihin nyt ja ehkä pian löydän taas jotain uutta ja sanon itselleni ensin "voi, tämä olisi pitänyt tajuta aiemmin". Siltikin ajattelen, että ihminen oppii silloin, kun siihen on edellytykset, ei yhtään aiemmin.

Aivan kuten lapset tekevät. Oppivat kävelemään ja juoksemaan tietyssä ikävaiheessa kauan sitä ensin harjoiteltuaan ja kaatuen opettelun tiimellyksessä monta monituista kertaa. Mutta kuka meistä on nähnyt lapsen, joka sanoo itselleen: "ei tää kävely taida onnistua, taidanpa jäädä konttaamaan lopun ikääni".

Tärkeintä on pyrkiä kohti uutta, uskoa, että mahdollisuudet ovat lähes rajattomat.

(ei tää liittynyt nyt erilaisuuteen, mutta ei kai se haittaa)

Katja Tanskanen kirjoitti...

Pienet ja isotkin kapinat ovat silloin tällöin paikallaan!

Ulkonäköasiat liittyvät kiinteästi kulttuuriin. Joissakin kulttuureissa isot naiset ovat kuningattaria, ja pieniä ei huoli kukaan.

Omalla kohdallani koen normien ahtauden lähinnä ajatusten tasolla. Olen aina ajatellut monessakin asiassa normien vastaisesti, eikä sitä katsota hyvällä.

Nautiskele sinä vain elämästä omana kauniina itsenäsi!

titu kirjoitti...

Tuitsuli, ehkäpä sittenkin juuri se omana itsenä oleminen on sitä erilaisuutta. Kun pääsee siitä ympäristön aiheuttaman paineen hiljalleen muovaamasta "minästä" siihen minään, jota oikeasti on -on erilainen. Erilainen, miten ympäristö sinun haluaisi olevan.

Toisaalta, voihan tässä mennä aikaa juuri nämä muutamat vuodet, ennenkuin oppii itsensä tuntemaan. Tuskin koskaan kokonaan, mutta edes hiukan.

Katja, ajatusten kapinaa. Sanoisin että ihanaa...!!! Joskus kyllä itsekin kapinoin ajatuksillani, joskus saatan jopa provosoida -saadakseni ihmiset keskustelemaan, paljastamaan omat todelliset mielipiteet.

Vicki Li kirjoitti...

Niinpä. Jälkikäteen olen miettinyt, että oli todella hyvännäköinen vielä silloin ja silloin... Siis olen ihan ok juuri nytkin. hukkaan heitettyä energiaa mietiä koko ajan, "mitähän nuo muut minusta ajattelee" Mukavaa vuoden jatkoa. Tuo sun tunika on sellainen, jota ittekin mielelläni pitäisin.

titu kirjoitti...

Vicki Li, juuri näin. Ollaan ihan hyviä näin. Kun tuntuu siltä, niin sitten näyttääkin siltä.

Tämä tunika on kyllä mun lempivaate, ihana löytö joka sopii vähän pyöreämmällekin... harmittaa vain, että hihat ovat niin lyhyet, että ihan näin talvella ei sen kanssa tarkene, silloin heitän harteille huivin....