lauantai 24. tammikuuta 2009

työn ja elämän rajoja



Ihminen teki töitä, aloitti uutta projektia. Tulostavoitteet olivat korkealla, ja intoa innostuksen kera riitti. Ylitöitä ei laskettu, työnantaja sai uskomaan siihen ettei Ihmisellä ollut työaikaa. Vain velvollisuus saada tulosta. Ihminen uskoi, näyttämisen halussaan. Ei jaksanut tehdä muuta kuin työtänsä, aamusta iltaan. Ei jaksanut rentoutua vapaa-ajallaan. Nukkui ja söi. Ihminen voi huonosti, työteho kärsi ja töitä oli tehtävä vielä pidempään.

Lomalle lähtiessään Ihminen yritti saada pöydän puhtaaksi -lähtö minne milloinkin tapahtui suuren stressin vallassa, kiireessä iltamyöhään työtä tehden. Ihmisen puoliso ihmetteli, milloin olisi se loma jolloin loma alkaisi leppoisasti. Sitä lomaa ei tullut, koskaan. Palattuaan lomalta pöytä oli täynnä kaikkea selvittämätöntä, tekemätöntä ja mikäli mahdollista, asiat olivat menneet huonosti.

Lomalla Ihminen heräsi yöllä tuskan hikeen. Kammottaviin kvartaaleihin ja tuloskortin tavoitteisiin, budjetteihin. Ihmisen unohtamat asiat tulivat mieleen juuri yöllä, ja uni pakeni. Oli lomalla rentoutumassa tai kotona -näitä öitä Ihmisellä riitti.

Ihminen kävi palavereissa . Kammo alkoi edellisen yönä, aamulla ei olisi halunnut nousta koneeseen, ei olisi halunnut mennä analysoitavaksi silloin, kun asiat olivat huonosti. Silloin kun Ihmisen esimies sanoi :mitä perkelettä te siellä oikein teette? Silloin kun asiat olivat menneet Ihmisen yksiköllä paremmin ja joskus jopa loistavasti, esimies ei muistanut kiitosta. Ei ihme, että tuli sekin aamu, ettei koneeseen voinut nousta.

Ihminen teki ylitöitä vuodessa 400-500 tuntia. Eikä saanut korvausta menetetystä vapaa-ajastaan. Sai projektin tuottamaan tulosta, mutta sekään ei riittänyt. Ihminen väsyi.

Joku sanoi Ihmiselle, ettei hänellä ole rajoja. Ei rajoja työn ja vapaa-ajan välillä. Niinpä Ihminen opetteli sanomaan ei. Määritteli työaikansa, ja vapaa-ajalleen hinnan. Opetteli liikkumaan, syömään terveellisesti. Opetteli elämää uudestaan.

Ihminen tuli sanoneeksi esimiehelleen :"Otatte meistä kaikki mehut irti, kulutatte loppuun ja heitätte sitten kuin vanhan rukkasen pois."

Juuri niin kävi.

-ja kuinka monta samanlaista tarinaa löytyykään, erilaisin lopuin.

4 kommenttia:

Nirppanokka kirjoitti...

Se on taito sekin, osata sanoa ei. Tärkeä taito. Pitää ihan opetella.

ritaHelinä kirjoitti...

Nirppanokka, niin on. Me naiset ollaan vaan niin helposti niitä "kilttejä tyttöjä" -ja EI:n sanominen tuntuu niin vaikealta.

Mutta, onneksi voi aina oppia.

Anonyymi kirjoitti...

Kirjoitit kauhukaikuja menneisyydestäni. Kotona opettelen uutta elämää, opintoja jo takana 1,5 vuotta.

ritaHelinä kirjoitti...

Anonyymi,
opetteluahan tämä on ja valmistuukohan tästä koulusta koskaan?